Koiranulkoiluttaja väistää kahden labbiksen kanssa hiekkatieltä pellolle. Siellä näkyy olevan aika tavalla vettä, pohraavat isossa lätäkössä, mies ja koirat, siis miesoletettu, tai mistä minä tiedän. Tässä lenkin alkupäässä on sulaa tietä tarjolla kilometrin verran, sitten alkaa auraamaton osuus jolla on kuljettu sen verran, että erään konglomeraatin loputtomia tarpeita varten raivattu metsäväylä on kovettunut paikoin jäiseksi iljanteeksi.
Pitäis tietysti olla kuva, mutta en nyt taida jaksaa, tai ehkä löydän jostain. Siinä on kahden aiemman sähkölinjan viereen nousemassa kolmas. Kielimalli (AI, jota jotkut kutsuvat tekoälyksi) imaisee hirvittävät määrät energiaa antaakseen käyttäjien kysymyksiin enimmäkseen vääriä vastauksia. Kysy siis sieltä ja säästä energiaa.
Pian tässä rannikolla on paikoin sulaa, mutta ei ihan tässä lahdessa jonka rantaan saavun tarvottuani vaikeakulkuisessa maastossa muutaman kilometrin. Edessä on haurasta, osin meriveden peittämää jäätä lähes silmän kantamattomiin. Tosin kovin kauas ei silmä tässä usvassa kanna, Suuren mustan pohjoiskärki näkyy, mutta Vehkaluoto on sumun peitossa.
Kuuntelen Denise Rudbergin aika yhdentekevää dekkaria, kun tallenteen yhtäkkiä keskeyttää saapuva puhelu mukamas ”Helsingin Sanomista”. Itse asiassa asialla on tietenkin jokin myyntitykki jostain epämääräisestä firmasta. Hänellä olisi minulle uskomattoman hyvä tarjous. Pitäisikö minun tilata lisää juttuja Riikka Purran keittiöstä? No ei todellakaan. Tai ehkä tarjolla on myös eduskunnan puhemiehen katsaus siihen, miten hän hoitelee Tehtaankadun homon? Ehkä myös pääkirjoittelija Saarikoski?
Jostain syystä puhelu katkeaa.
Denise Rudbergin jutustelu siellä jossain Pehmeän Leivän Maassa jatkuu. Taidan ajatella lukijaa Denise Rudbergina, vaikka hän on joku äänikirjaa tallenteella lukeva näyttelijä tai vastaavat tiedot.
Ajattelen siinä rannalla miten epämukavaa, mutta silti houkuttelevaa on pukea ylleen kuivapuku ja lähteä muutaman kilometrin kajakkilenkille jahka jäät sen sallivat. Ainakin viime keväänä olin liikkeellä jo maaliskuun loppupuolella. Tuolloin väistelin ensimmäisillä lenkeillä ajojäitä.
Mielessäni pyörii pitkä kertomus matkasta Kiovaan vuonna 1992 jolloin Ukraina oli vapautunut neuvostoaikojen ikeestä ja pääkaupungissa pidettiin tammikuussa Miss Rock Europe ´92 Festival, mutta kertomus on pitkä ja toistaiseksi kesken.
Juttuun liittyy pistokeikka Kachanivska Penal Colony No. 54:ään Harkovaan. Siellä konsertoivat brittiläinen Crunch ja hollantilainen Lovecramps Leidenistä. Muistan edelleen aika hyvin tuon junaretken Itä-Ukrainaan. Mukana oli koko joukko toimittajia ja meille esiteltiin Kachanivska Penal Colonyn hienouksia.
Ehkä saan tuon tekstin joskus julkaisukuntoon, ehkä en.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti