La section de rien! Villi ihminen, sydän vasemmalla, juoksua, melontaa, soittoa, nojailua, kissan palvelija ja mytologinen taruolento, kiva, epätavallinen aaadeeehooodee-setä, eiku faari!, mulla on savilasit! (eee) ikuinen kandidaatti

Mytologinen taruolento

Alku on lähellä…

Näky ulkomerelle on vähän vinossa

Vieläkö niitä lumisateita? Taitaa olla että lähes jokainen sähköpostia viime aikoina laittanut on pistänyt loppukaneetiksi: ”Hyvää kevään jatkoa”.  Aikaisemminhan noita jatkoja toivoteltiin vain silloin kun ajateltiin ettei kohdehenkilöllä oma riitä? Ja eihän siinä mitään? Ajatus on tietenkin lämmin. 

Ajattelin, et varmaankin sitten ens kuussa kun on se uskovaisten juhla satelee vähän höttöä taivaalta, mutta toivottavasti meri on avoin. Vähän oli avovettä sillan alla kun ajelin kauppaan ja takaisin. Mutta vain vähän. Lidlissä on ihan helvetisti porukkaa ja vain kaksi kassaa auki. Saksalaisten kauppa se on joka täällä kannattaa. 

Juoksulenkillä tihuutti vettä, silleen tasaisesti kului viis kilometriä kosteassa ja pimeässä. Alku on lähellä, ihan koko ajan. Areenassa on mukamas turkkilainen sarja joka on ehkä kuvattu Istanbulissa, mutta siinä puhutaan enimmäkseen englantia, siis dialogi on enimmäkseen englantia. Kun mainitsin asiasta, puoliso sanoi että se on hyvää vaihtelua englantilaiselle kyläpoliisille. Näin totta tosiaan on, kiitän häntä jälleen positiivisuudesta, Roy Grace jää kauas taakse kun Istanbulissa juonitellaan, nyt englanniksi. 

Ajattelin päivällä sitä avovettä kun tähyilin Summanlahden rannalla ulapalle. Näkyikö siellä ulkona jo vähän merisavua? Sitten joku pilkkihenkilö tai vastaavat tiedot käyskenteli jonkinlaista ahkiota perässään vetäen, hän oli aika etäällä. Hauras jää kantaa näköjään edelleen, ainakin pilkkimiesoletetun. Oli niin kaukana ruoja, ettei auttanut huhuilla että tuleeko sitä körmyniskaa, mitä? Ja toivottaa hyvää jatkoa. No. Ei se olis kuitenkaan mitään kuullut ja mun korvissa soi edelleen Denise Rudberg, jo kahdeksas osa, joka taitaakin sitten olla viimeinen. 

Jostain syystä osa Denise Rudbergin dekkareista julkaistaan uudelleen kesällä ilmeisesti siksi että lukijaa on haluttu vaihtaa. Nämä joita olen viime aikoina kuunnellut lukee Erja Manto. 

Ehkä kuuntelusessiot jatkuvat tuoreella Camilla Grebe, Åsa Träff koosteella jota suomeksi lukee Karoliina Kudjoi, hän osaa ääntää ruotsinkieliset nimet ja paikannimet enimmäkseen ihan siedettävästi. Alku on tässäkin asiassa taas todella lähellä, kunhan saan tuon edellisen selätettyä. On vielä epäselvää onko murhan tekijä selvinnyt vai haukkuvatko rikostutkijat väärää puuta? No niin. 

Joo, helvettiin koko vakavasti otettava kirjallisuus tällä haavaa, nämä edellä mainituthan ovat enemmälti jonkinlaista viihdettä ja ajankulua. Olenkin kaivannut tällaista kaikenlaisiin yksityiskohtiin pureutuvaa höpinää. Muuten. Tässä päivänä muutamana oli puhetta muun muassa Philiph Rothista. Vieläkö Hyvästi Columbus tai Pornoyn tauti iskisi?  Ja kaikki Norman Mailerit voisin lukea uudelleen jos aikaa tulee edelleen jostain lisää, samoin Don Delillot ja John Steinbeckit. 

Jos aikaa tulee edelleen lisää. Jos alku on edelleen tavattoman lähellä.

Kommentit

Jätä kommentti