Aika pian?

Saatiin vihdoin torilta multaporkkanoita, hävitin Lidlin pestyt petosporkkanat jääkaapin vihanneslaatikosta. Keitin äsken kahvia ja otin jotain fluzink-troppia Flunssanalku oli kuluvaan aamupäivään saakka ihan ok, mutta kun kajakit oli roudattu uimahallilta takaisin melojien vajalle, alkoi tuntua siltä että kunto pettää. Vielä eilisiltana harjoittelin uimahallilla niin sanottua ”balance brace” tasapainoilua poolokajakilla. 

Tänään en sanonut mitään, mutta jätin iltapäivän melalenkin väliin. Ajattelin että ehkä ihmettelivät vetäytymistäni jäisestä hankkeesta. Sitten ajattelin kyllä, että ihmisiä noin keskimäärin kiinnostavat enimmäkseen niin sanotut omat asiat, eli jos en olisi hihkaissut kaverille, että hankkii jostain kyydin kotiin sillä minä lähden nyt, tuskin kukaan olisi mitään edes huomannut. Keskittyivät siellä ns olennaiseen mitä luultavimmin.  

Kun olin irrottanut taakkatelineet katolta ja peräkärryn sammahdin muutamaksi tunniksi sängyn pohjalle. Kiva kun oli talkooväkeä päivällä kajakkeja ja välineitä siirtämässä. Ajat ovat kuulemma niin vaikeat ettei porukkaan talkoisiin enää tule, mutta ilmiö ei koske melontaseuraamme, jossa ei nähtävästi kukaan keskity ns. (primaari)narsismiin ym. yltiöyksilöllisyyteen. Tai jos heitä on, he ovat jossain näkymättömänä vähemmistönä. 

Voisin vähän pilkata tämän(kin) tekstieditorin tavatonta oikolukukykyä taas vaihteeksi. Erityisesti ärsyttää kun kirjoittaan lyhenteen ns perään sen pisteen niin seuraavan sanan alkuun ilmestyy ”automaattisesti” suuri alkukirjain. Helvetti! LibreOfficen tekstieditori muuten osaa jostain syystä välttää tuon edellä mainitun kummallisuuden. Tuollainen keskelle lausetta ilmestyvä sana suurella alkukirjaimella jonkin lyhenteen jälkeen kadottaa tehokkaasti ajatuksen asiasta josta on kirjoittamassa. Olen muutoin pitänyt tästä editorista ja georgia-fontista. No, ehkä siirryin takaisin LibreOfficeen. 

Niin, mistä olinkaan kirjoittamassa, tuskin muistan enää, ehkä päivän tapahtumista tahi alkavasta flunssasta jota tuskin enää pystyn mitenkään torjumaan. Vanha sanonta kuuluu, että ”flunssa kestää hoidettuna kaksi viikkoa, mutta hoitamattomana jopa neljätoista päivää”. Olen ollut vuosien varrella huomaavinani, että edellinen lainausmerkkeihin laitettu lausahdus pitää suunnilleen paikkansa, myös siinä suhteessa että neljäntoista päivän ja kahden viikon ajanjaksolla on vissi ajatuksellinen ero.  

Niin. 

Kohta, kohta, kolmen tunnin päästä!  (kesäaika)