kirjauksia päivän mittaan

…sama aatos lähes kaikilla tai oikeastaan ihan kaikilla, niinhän se tietysti on? eli yleistä samanmielisyyttä ei pidä valtakunnassa vähätellä, sillä se ulottuu maailman yksituumaisimmassa maassa ja kansassa lähes kaikkialle, kuten yleinen iloisuus kaikenlaisten vastoinkäymisten äärellä, sanottakoon tässä nyt kuitenkin, että niin sanotuista asioista ei kannata etsiskellä mitään logiikkaa sillä sitä ei ole sillä  pikemmin etenemme intuitiivisella tuntumalla kohti huomista ja joudumme puolivahingossa kaikenlaisten tekstien äärelle 

niin, kuka se oli se puolivallaton leskimiesoletettu aikoinaan? ehkä puolivahingossa? en muista enää kuka hän oli, mutta nyt kuitenkin täysin harmiton pila baletissa aiheuttaa yleisen vittuuntumisen, eli joku tanssija on maininnut erään diabeteslääkkeen jolla on haittavaikutuksia kuten pahoinvointi, närästys, ummetus ja ripuli sekä sokerina pohjalla sappikivet, samalla huomaan että  moneen julkiseen ruutuaikarintaan on ilmestynyt pinssi, saisinpa sellaisen eliitin-some pinssin jota voisin käyttää julkisissa tilaisuuksissa joissa en tosin käy, kirotaan että on se hemmetin aprillipäivä nyt

mutta, mutta käy myös ilmi että kansallisbaletissa podetaan läskifobiaa, mitä Cervanteskin tästä sanoisi? suoraan sanoen täytyy myöntää etten tiedä, mutta saatan silti paheksua aika syvästi moista, onko tuolle fobialle jokin luonteva suomenkielinen ilmaisu kuten sairaalloinen pelko, kammo, kauhu, monella sanalla sanoen syvä vastenmielisyys jotakin kohtaan joka siis yleensä selätetään tiivistämällä edellinen luettelo yhteen viiden kirjaimen yhdistelmään,  siis fobia, käynnistän auton ja ajan saksalaiseen valintamyymälään joka on tulvillaan asiakkaita näiden pyhien joita en vietä kynnyksellä ja hankittuani lisää salaattitarpeita yritän kassalla esitellä kännykässä olevaa etukorttia eli skannata, mikä ei, ei, no, voi vittu, ei onnistu, sitten joku naisoletettu siinä takana yrittää neuvoa miten se skannaus sujuu, minne helvettiin meillä on kiire, ellei juuri sinne? 

huomaan kirjoittavani erään nobelistin hengessä pitkää litaniaa päässä joka pitäisi saada jollekin alustalle ennen kuin se katoaa tajunnasta, kaikenlaista sitä tulee näinä flunssa-aikoina luettua! ehkä onnistunkin siinä kirjauksessa vielä illemmalla, ehkä en, auto lähtee nyt hyvin käyntiin kun starttimoottori on vaihdettu, ennen vanhaan katsottiin tulpat ja katkojan kärjet, 

mutta se ei ole enää nykyistä miesoletetun moottoritietoisuusnykyisyyttä ja ensi viikolla saan alle viime syksynä hankitut kesärenkaat aluvanteilla, kirjailijaliiton sivulla julkaistussa haastattelussa muistellaan akateemista karjalaseuraa, ei tosin kovinkaan lämpimästi ja huomaan kotona että aks-Suomen perillinen Suomen Sikalehti kunnostautuu viikolehtenä kuten ihan joka viikko esittelemällä niin sanotun ”viikon fasistin”, tällä kertaa eräs Sebastian, 

ajattelen että niin sitä pitää, mutta mahdollisesti eniten ihmettelen kyllä edelleen erään Paretskoin päätymistä Sikalehden mukamas-huumoria-osastolle, muistaakohan kukaan enää pahkasikaa? mutta  hänen kohdallaan kysymyshän voi tietysti olla ihan pelkästään rahasta, 

paitsi että ei voi