Kategoria: Uncategorized

Pappa laukkaa. Lähes kaikki tulee kalliiksi yhteiskunnalle, etenkin ihmiset. Itse asiassa ei ole mahdollisesti edes lainkaan laskettu kuinka kalliiksi ihmisten ylläpitäminen tulee ja ylittääkö mahdollinen summa esimerkiksi valtion budjetin ja jos ylittää niin kuinka paljon ylittää, kysyy Pappa.  

Yhteiskunta on sairas, täynnänsä sairaita.

Mahdollisesti on olemassa joitakin terveitä ihmisyksilöitä, mutta kysymys on vain siitä että heitä ei ole tutkittu tarpeeksi, sanoo Pappa ja päästää aatokset villiin laukkaan.  Pitäisi käynnistää jonkinlainen Pohjois-Savo projekti, tällä kertaa koko maassa. Liikkeelle voitaisiin lähteä esimerkiksi Savon umpisolmusta, missä Pappa on käynyt pitämässä vastaanottoa ja toteamassa kulmakunnan sairauden asteen. Pahalta näyttää siellä ja myös täällä.

Väitetään että näiden ihmisten joukossa on muutama, lähes alipainoinen ja kenties terve yksilö, mutta kysymys on vain siitä että heitä ei ole vielä kyllin tutkittu. Kun tutkitaan, niin yleensä jotain vikaa löydetään tai jos ei löydetä niin keksitään ja sitten kehitetään siihen keksittyyn vaivaan kallis lääke, sanoo Pappa. 

Ja niin, sanotaanhan myös että on olemassa myös muutama mieleltään terve ihminen, mutta odottakaa siihen asti että psykiatrit ovat tutkineet nämä mukamas mieleltään terveet, eiköhän sieltä jotakin traumaperäistä löydy joka ikisestä aiemmin terveeksi väitetystä yksilöstä. 

Eduskuntaan Pappa ei halua lähteä vaan haluaa laukata omilla alustoillaan, kertoo edelleen Pappa, jolta kuluu kolme tonnia kuussa pelkkiin juokseviin menoihin, on kolme autoa, asuntoja ja jopa lapsia jotka nekin ovat maallisen mammonan ja hyvän ohella huomattava kuluerä, no, kissa syö aika vähän ja on pysynyt suhteellisen terveenä. ???

Pappa ajelee liisatulla maasturilla ja tarkkailee tilannetta. Lisäksi Pappa laukkaa Tanssii tähtien kanssa kisassa, se tulee Papalle kalliiksi, mutta on Papan mielestä SEN arvoinen kokemus että pois alta risut ja männynkävyt. 

Pappa on kertakaikkinen poikkeus kaikesta tavanomaisesta. Instagram seuraajia on palttiarallaa satatuhatta  ja lisäksi on SE teevee näkyvyys, eli ruutuaika. Siellä, juuri siellä kaikki näkevät Papan laukkaavan. Selkeästi. Myös ihmiset pitäisi saada laukkaamaan. Katellaan töllöä ja tungetaan rasvaa naamaan, valittelee Pappa. 

Monet kuolevat. Vakavoituu Pappa. Itse asiassa kaikki kuolevat lopulta jolloin esimerkiksi LDL kolesteroliarvot laskevat nollille ja verenpaine putoaa kiireisistä arvoistaan huomattavasti, nopeasti ja aivan kuin itsestään, nollaantuu kertakaikkiaan paljastaa Pappa, pysähtyy, mutta lähtee jälleen laukkaan. 

Ihmisen on laukattava jotta pysyy hengissä. Selvät se. 

Että näin.

Suomen Sikalehden juttu kiinnitti huomioni, sillä se on otsikoitu ”Hän päättää mitä me soitamme.”  En ole koskaan Spoti-fy-fanista erityisemmin digannut edes noin niin kuin jonkinlaisena suhteellisen kehnon näköisenä alustana, mutta nyt siis joku Blåfield väittää Sikalehdessä että joku Emma Vikström päättää mitä me soitamme. Merkillistä, ehkä Emma Vikström päättää mitä journo-listi Blåfield soittaa, mutta sitä ei pitäisi noin yleistää.  Noin journo-listi musiikkijournalismin listi. 

Sikalehden jutun (eläköön lähes äärioikeistolainen näkemys lähes kaikkeen) mukaan Spoti-fy-fan on irtisanonut jonkun suomalaisen ”editorin” ja tilalla on nyt joku Emma Vikström. Spoti-fy-fan on pitkä jokujen ketju. Jotkut päättävät siellä jostain. Sellainen on muusikoiden tulovirrat aikoinaan tuhonnut suoratoistopalvelu.  Ehheh-heh-heh-heh!

Ehkä nuo jokuset päättävät mikä räppi leviää seuraavaksi? En tiedä, eikä oikeastaan voisi juuri vähempää kiinnostaa. Että sellainen wrappi.

Kun nyt tuli Sikalehti puheeksi, niin näyttää että tämäkin läpyskä seuraa tarkasta mitä porno- ja viestipalvelu äxässä tapahtuu. Siellä on viime aikoina elämöinyt muun muassa eräs kokoomuksen kansanedustaja. Lehden linja näyttää olevan että mitä tyhmempi jätkä, anteeksi, siis miesoletettu, sitä isompi juttu. Ajatusten Ameeban tekosia seurataan tarkoin. Niin sitä pitää, kuten on sanonta. Hommaa johtaa joku Matti jolla on tapana viikottain päivitellä pääkirjoituksissaan milloin mitäkin. Siis hyvää päiväkahviseuraa päivittäisille päivittelykahveille. Voi mahotonta! Usein konseptiksi sopii se ’vanha totuus’ että jos tädillä olis ’ne’ niin täti olis setä.

Ja niin, AI-van. On siis vihdoin saavuttu tilanteeseen jossa mikään ei ratkaise mitään. Muistan aikoinaan kun eräs opiskelukaveri paheksui jotakin kirjallista teosta josta väitin pitäväni. No, nyt en enää muista mikä se oli, mutta hän sanoi, ettei pidä siitä, koska siinä väitetään että mikään ei ole mitään. Kysymys taisi olla jonkinlaisesta nihilismistä. 

Nykyäänhän nihilismi mielletään ihan joksikin muuksi kuin nihilismiksi. Olen ollut huomaavinani. Tuo vieraskielinen termi, kuin eräänlainen paradoksi. Mutta voihan toisaalta olla kysymys eräänlaisesta Nietzschelaisesta ”arvojen uudelleen arvioimisesta”.  Siis ihan kaikkien niin sanottujen arvojen. 

Tulin muistelleeksi erästä eilistä päivää.  Mikään ei tosiaan ole mitään. Palasin vesiltä mantereelle ja ”keskeiset tiedotusvälineet tarjoilevat” Orpon jorinaa ynnä muuta irrelevanttia. Noin! Nythän tämä on tässä kotoisessa yhteiskunnallisessa elämässä nähtävissä aivan kuin käytännössä että mikään ei ratkaise mitään, eikä mikään ole mitään. 

Toisaalta ’omnia mutantur, nihil interit’ jonka kirjoitti aikoinaan ehkä eräs Ovidius.   Itse asiassa en osaa sanoa, mutta on tietysti hienoa että jopa kehno päivittäinen journalismi on todennut nyttemmin ettei mikään ratkaise yhtään mitään.  Tavallaan jo vaalienalushorinaa, mutta vähän aikaisessa.  

[Niin, ehkä Ovidius: ”(ehkä)kaikki muuttuu, mikään ei (ehkä) häviä. piste. (ehkäpä?)”.]

Hyväuskoisten Sanomien kuten myös yle-uutisten vaalinaluspulma, vai sittenkin vaalinaluspulina on suunnilleen sama, eli etsitään jonkinlaista valtion pseudotalouspulmiin sopivaa yleisavainta tahi viisastenkiveä, jota ei ole. Kukkeaa talousnakkijournalismia siis. 

Toisaalta, niin no, onhan esimerkiksi säätä uutisoitu ja  ennustettu paitsi kahvinporoista, myös sammakoista, taivaan merkeistä, erään omakotitalon päädyn verhomuurauksesta ynnä muista ”luotettavista” havainnoista. Eli  tulee varmaan ’kiva kesäsää’ ja mahtava ”velkajarrutus”.

Kirjoitin joskus ”ongelma ei ratkea, vain hiussuoni päästäsi katkeaa”.

Miksei Siis Myös Nyt?

Ikäväähän se on kun lakkautetaan. Se on yhtä persu-unelmaa se elämä ja sitä toteuttamaan on näköjään täällä Länsi-Siperiassa valittu jokin hämärä aluevaltuusto. Kiva nimi se KymSote. Asioista päätetään ensi kuussa, mutta Yle on näköjään ”käytännössä” jo lakkauttanut neljä arvauskeskusta.  

Aluevaltuustolla riittää luottoa siihen, että valtion maksaa myös hamassa tulevaisuudessa sairaiden kuljettamisen, kulussa on kaikenlaista kelataksia ja paaritaksia joilla vaivaiset saadaan valtion kustannuksella kärrättyä hoitoon. 

Tosin Lakukaupungin arvauskeskusten sulkeminen on niin sanotusta ajoitettu ja tapahtuu Ylen lakkautusaikataulun mukaan pohjoisessa Sellupoliksessa vuoteen 2030 mennessä. On niin kiva saksia ja lakkauttaa, mutta homma alkaa maakunnan eteläpäästä, ymmärtäähän sen.  

Onneksi mielenterveyspalvelut ovat hyvässä kunnossa. Niin olen jostain lukenut. Niitä tarvitaan sitten kun ”säästöt” on tehty ja potilaiden eestaas kärrääminen siirtyy hyvinvointialueiden maksettavaksi. Sitten ”päätöksentekijät” ohjataan hyvää hoitoon.   

Mukavaa seurata tätä myönteistä kehitystä.  Tuolla matkan päässä maakunnan peräsuolen, eli kymiläisten laskuojan tietämillä, siellä on kaikenlaista teollisuutta ja lisäksi niin sanottua hajakuormitusta. Itäinen Suomenlahti kaipaa lisää sinistymisenestoainetta ynnä muuta kuraa. Stora-Enso ja Uupeeämmä, eli Kymi-Kymmene, tiedättehän. Jään miettimään mihin yhtyneet paperitehtaat ovat yhtyneet.

Jotenkin on ollut sinänsä mukavaa huomata, että jopa ympäristöjärjestöt ovat viime vuosina huomanneet että vesi valuu alaspäin. Yritin muutamia vuosia sitten selittää asiaa Greenpeacen feissarille Kotkassa, mutta hän ei selvästikään vielä silloin ymmärtänyt mistä on kysymys. Vesi valuu alaspäin, onpa hassua niin väittää ja puhua asiasta ihan vakavalla naamalla. Nyttemin ovat yrittäneet tarttua jopa ämteekoolaiseen paskaan ynnä muuhun y-lantaan, tosin laihoin tuloksin. 

Hyvä vauhti on päällä. Päästöt lisääntyvät ja esimerkiksi Kotkasta pääsee luultavasti sujuvammin Lakukaupunkiin sitten kun valtatie viidentoista ohituskaistat saadaan valmiiksi. Tuo persuvetoinen hanke on parhaillaan toteutumassa. Pitää päästä päästämään ja ohittamaan. Siksi rakennetaan mersuille ja persuille ohituskaistoja. Luultavasti myös pensan hinta laskee sitten joskus kuten persut ovat luvanneet, jotta heillä on varaa ajella siellä ohituskaistatiellä edestakaisin. 

Maailma näytti myös tänään hauskalta, varsinkin kun sitä katseli kajakista. En ole mikään bongari, mutta hanhet muuttavat parhaillaan ja ihan tuossa lähellä, merenlahdella niitä oli ehkä viitisensataa huilaamassa ja  kalkattamassa. Oli myös harmaahaikaroita, joutsenia, pienempiä vesilintuja kuten silkkiuikkuja, meriharakoita, merimetsoja ja runsaasti lokkeja. 

Luonto on ihmeellinen, niin ihmeellinen että teemme kaikkemme tuhotaksemme sen, mutta emme siihen kuitenkaan pysty, tuhoamme vain oman ympäristömme itsellemme elinkelvottomaksi. Niin luonto, se sopeutuu.  Emme itse asiassa edes tiedä mikä se (luonto) on. 

Hemmetin hienoa on että täällä voi ”paeta arjen kiirettä omaan luontomajaan”. Tietäis vaan missä sellainen luontomaja on ja mikä se on? Tää on kyllä todella huvittavaa, toimitetaan valmiina tontillesi, siis se luontomaja.  Kai sulla on tontti jossain? Kolmion muotoinen hökötys käy mainoksen mukaan myös etätyöpisteeksi.  

En jaksanut tutkia paljonko omituinen, lähinnä kai puusta kyhätty rakennelma maksaa. Jäi arvoitukseksi, tosin ei mulla ois rahaakaan.  

Kun tuolla merenlahdilla meloo, huomaa kyllä että rannat ovat ”luontomajoja” pullollaan. Tähän aikaan vuodesta aika harvoissa on ketään paikalla, odotellaan mahdollisesti lämmintä. 

Kuntoseuranta meni taas osin ihan päin persiaa, kun ”luontokellon sykkeenmittausosio” ryhtyi päivittämään itseään kun olin siirtämässä paattia. 

Sitten päivitys jähmetti kännykän ja niin edelleen, kuulostaako tutulta? Joskus sitä ehkä vähän aikaa luulee tai toivoo että tommoset aika yksinkertaiset jutut toimisi moitteettomasti, mutta paskan marjat. 

Ei ne. Toimi. Mutta minun ei pitäisi muuta edes olettaa.  Lakukaupunki Kouvola aikoo näköjään sulkea kaupunginosa Kuusankosken terveyskeskuksen. Ilmeisesti siellä pohjoisessa ovat poliittiset voimasuhteet jotenkin muuttuneet. Aiemmin moinen ei olis käynyt demareille, ei millään, mutta kun niitä paperikonehenkilöitä on siellä entistä vähemmän ja varmaan persuja entistä enemmän. Kiva, kiva!

Aikoinaan kun tuo kulmakunta kuului duunialueeseeni, siellä oli sellainen henki että lähes kaikki maan julkkikset ovat kotoisin Kuusankoskelta. Se oli jotenkin huvittavaa, näyttelijät, muusikot sun muut kaikki tuon sellunkeittokylän kasvatteja. Lisäksi siellä asui demari joka kuului Ylen sosialidemokraatteihin ja pystyi siis lähes mihin tahansa poliittisen suojansa turvin.  

Yritän säästää itseäni, enkä mainitse hänestä enää tämän jälkeen mitään, vaikka kerrottavaa olisi kyllä yllin kyllin. 

Näitähän on eläviä ja kuolleita esimerkkejä. Lähinnä yritän kai kiertoilmaista että älkäämme toivoko liikoja vaikka seuraavan hallituksen muodostaja olisi demari. Tarkkailujaksoni on suhteellisen pitkä ja johtopäätös kertoo lähinnä, että älä koskaan luota demariin, vaikka he väittävät kaikki olevansa vasemmistolaisia, mutta niin ei itse asiassa ole. No niin. 

Olin tv-vastaanottimen läheisyydessä kun se persufasisti  (onko hän jo tappanut tehtaankadun homon?) johti puhetta eduskunnassa ja siellä käytiin jonkinlaista keskustelua maan talousasioista. Ikävää kuultavaa. Sitä tietysti toivoisi että nämä nykyiset hallitsijat päätyisivät psykiatriseen hoitoon, mutta varma ei voi olla niistä seuraavistakaan, eli kuka vinksahtaa ja kuinka voimakkaasti jos sattuu pääsemään valtaan.  

Meillähän on ollut esimerkiksi näitä putkitehtaita, kuten kuvaputkitehdas ja Kuusankosken putkipinnoitetehdas ja sitten ne putkihankkeet meren ali Venäjältä läntiseen Eurooppaan. Kaikki varmaan ’hyviä hankkeita’ siitä kuvaputkitehtaasta lähtien.  Millaisen putkihärvelin seuraava valtaan nouseva demari päättää rakentaa? 

Hämärän värit? Aistinko ne jo?

Sähköposti toimii hyvin vain jos ja vain jos ”tavattoman älykkäät ominaisuudet” ovat päällä. Tämä on se muun muassa Haminassa toimiva hakukoneyhtiö joka näin ilmoittaa. Jostain syystä käytän edelleen myös heidän postilootaansa. No. Niin. Nyt se pyytää että laita ”ne” päälle, tämä on jotenkin naurettavaa, tai minun huumorintajuni on jotenkin kiero. Ilmeisesti. Valitettavasti. 

Suorastaan helvetillistä, mutta sivuutan tämän suhteellisen pienen asian ilman huomattavia henkisiä vaurioita. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Nythän täällä (Fredrikshamn) höpistään muun muassa tangon pinnoittamisesta. Kunnallispoliitikkojen kalliista tangosta rapisee pinnoite ja se pitäisi pinnoittaa uudelleen. Uskomusarvion mukaan homma maksaa noin puoli miljoonaa. 

Jos minuun on luottaminen ja kunnallispoliitikot päättävät pinnoittaa tangon, homma maksaa noin puolitoista miljoonaa, mutta Yle on julkaissut myönteisen uskomusarvion kustannuksista ”päätöksenteon tueksi”. Sanon itsekseni ”näköjään”, vaikka muita ei ole huoneessa, siis läsnä. Arvelen sarkastisesti että se ”jättilipputangon” noille paukapäille myynyt sosialidemokraattien kansanedustaja pitäisi niin sanotusti ’nostaa tikun nokkaan’. 

Oliskohan ollut niin, että tämä Kimmo putosi välillä eduskunnasta ja myi sitten muun muassa lippuja ja tankoja. Ei helvetti, tämä kuulostaa jotenkin koomiselta, mutta voitte tietenkin tutkia asiaa, eli jos teillä ei satu olemaan parempaa tekemistä saattavat vuoden kulua esimerkiksi moisen ’kimmo-tutkimuksen’ parissa. Joskus kauan sitten muistan tämän Kimmon vantaalaisena kaupunginvaltuutettuna, juuri niihin aikoihin kun Jukka ”isä” Peltomäki johti puhetta valtuustossa. Äsdeepeen edustajia hänkin. Niitti siellä mainetta mutta ei niinkään kunniaa. Niin. Siitä on jo todella kauan. Ehkä minun pitäisi jo unohtaa se?

Ilmeisesti eräässä Tammion saaressa itäisellä Suomenlahdella yöpyi alkuviikosta Ylen toimittaja. Journalisti sai vettä myllyynsä, sillä hän ”kuuli yöllä hävittäjän lentävän”. En laita tähän oheen karttaa, katsokaa itse.  Onhan näitä ollut kaikenlaisia luovia ihmisiä jotka ovat kuulleet yhtä sun toista ja lisäksi se yksi turkulainen muusikko jopa näki satelliitin lentävän sekä Rööperin kuun ja sorvasi siitä jonkinmoisen hitin. 

Asuin pitkään Rööperissä. Kaupungin kirkkaasta valaistuksesta johtuen kuun saattoi parhaiten havaita Sinerbrychoffin puistossa. Siitä minulla on kaunis muisto, eli minä ja naiseni siellä Koffin puistossa. (Sano vaan reilusti Koff) Siinä lähellä on myös mainitun olutpanimon museo. Ehkä Tammion saaressa nukkumista yrittänyt Ylen toimittaja väsää hävittäjän lennosta myöhemmin laulun esimerkiksi tyyliin ”Ma havittajan kuulin ja sitä linnuksi luulin”. Ehheh-heh-heh-heh, valitettavasti, valitettavasti. Me muut oltiin vaan tyytyväisiä ilmavalvonnan korkeaan tasoon, sano.-

Antakaa mun kaikki kestää, kyllä mä kestän, melkein kaikki mä kestän ja kärsin niin, että niitä (kärsiä) on nykyään jo kaapit pullollaan. 

Piti kajota erääseen toiseenkin ’aiheeseen’, mutta ehkä siitä journalistisesta syndroomasta joskus myöhemmin. Voi pyhä Sylvi!

Meditaation kynnyksellä. Ajatus ei aina tyhjene vaan pikemmin täyttyy. No niin, hengitä syvään, no ei nyt noin syvään, mutta aika syvään. Hengitä aika syvään. Ajatukset ovat kuin poutapilviä jotka lipuvat hiljalleen taivaalla. Hengitä niin ettei jää muuta kuin se avara mieli siihen, kun jääkaapin kompressorin tasainen jumpsutus tyhjentää ajatukset sinne poutapilviselle taivaalle. 

Kumma juttu, etteivät nämä ajatukset millään lakkaa kulkemasta, ei, singahtelemasta sinne, tänne. Odotan sitä keskittynyttä rauhaa pimeässä, suljettujen silmien takana, täällä on ihan tajuttomasti virtaavien ajatusten näyttöjä, suljettujen ovien takana, doors of perception, minä tunnen tämän viheliäisen tilan, totisesti.

Kannattaa pistää jotain koneilla duunattua mindfullness-muzakkia soimaan jostain hevonkuusen suoratoistopalvelusta. Kun pääsis tästä sateisesta maanantaista pilviseen tiistaihin, ehkä sitten loppuviikosta ois jo aurinkoa ihan täydeltä terältä. Elämä kuulemma koettelee silloin tällöin, ehkä juuri se pistää tajunnan virtailemaan minne sattuu ja puhumaan vierasta kieltä. 

Vreemde taal, yritin kerran selittää niille, että se loppujen lopuksi on melkein kuin ruotsia tai ainakin kuin tanskaa. Suomi on kuin puhuis suomittua kieltä, ei siis mikään kuuma peruna, perkele, vaan perattu ahven suussa. Arabiasta kaikkine konsonantteineen tässä mainitsematta. الحمد لله 

Jääkaappi hurisee edelleen ja meditaation ohjaushenki(lö) kehottaa muodostamaan uloshengittäessä voimakkaan om-äänteen ja myöhemmin hokemaan ehkä ”minä olen”, tai ”soo ham”. Ajatukset syöksyvät taivaalla kuin terävät tikarit jääkaapin ikuisessa huminassa.  

Jokainen epäkelpo lause alkaa ulkomaalaisperäisellä lauseenvastikkeella. Kävellessään mutisi. Ajatus mutisi siis kävellessään ulos jääkaapista jonka kompressori piti omituista surinaa ja pakotti katsomaan onko ovi kenties jäänyt auki ja karkaako kylmä pihalle. Meditaation ohjaushenki(lö) kehottaa ajattelemaan jotakin henkistä johtajaa kuten Jumalaa tai Budhaa tai Rumia tai Allahia. Voitaisiinko yksinkertaisesti mainita vain ”uskovaisten jumala”?

Osho on selkeästi erotettu tuosta porukasta, sillä kävi ilmi että hän omisti toistasataa Rolls Royce autoa, varat autojen ostoon oli ilmeisesti saatu lahjoituksin. Papin kännykkä soi jossain pyhätössä, ehkä Kansallis-Osake-Pankissa, siellä aina ystävä. Jumala antaa kappalaiselle joitakin käytännön ohjeita, kuunteleeko SuPo? Kaikki vastikään hankitut tiedustelutiedot julkistetaan kenties viidenkymmenen vuoden  jälkeen. 

Salaisten palvelusten henkilö odottaa aistien porttien aukeamista kuulokkeet päässä. Tiedot välitetään eteenpäin kunhan niitä on. Entinen ulkoministeri pisti muuten tiedustelujaoksen tutkimaan mun blogia aikoinaan, kun arvostelin häntä lievästi. Oli huvittavaa, että siihen löytyi tuolta oppositiososialidemokraatilta niin sanottua poliittista tahtoa. Ilmeni ilmeiseti että olen aika vaaraton?

Mutta niin, ajattelu, se jatkuu… 

Tuli yhdestä jutusta mieleen että liika on aina liikaa ja kohtuus on aina liian vähän. No, senhän jo tiesit? On liikaa että jatkosarjoja jakeleva firma teki siitä Denzel Washinton’in (nykyään ikämiesoletettu, 71) tähdittämästä, ehkä menestysleffasta sarjan, sitä elokuvaa voi nyt mainita kohtuudeksi kun katsoo tuota sarjaa johon saattaa tulla vaikkapa jatko-osina toinen kausi, kolmas kausi, jne. 

Jännää kun luulee ensin katsovansa jotain uutta, mutta huomaakin sitten aika pian että tämä on siitä samasta kirjasta väännetty jatkosarja.  Niin se alkuperäinen on Philiph Nicholson aka A.J.Quinnel: Man of Fire 1980, siitä sitten ranskalais-italialainen elokuvatuotos 1987, Tony Scott’in ohjaama elokuva 2004 ja parikymmentä vuotta myöhemmin Netflix sarja. 

Ai hemmetti, miksi minä ajattelin tuota, no, sattui tulemaan silmille siellä Netflixissa, sillä meillä on tilattuna ”yksi ruutu” kahden hengen talouteen ja tietysti muitakin suoratoistoja kuten näköjään Hbomax just tällä hetkellä. Joku niitä öisin katsoo. Itse olen antanut Karoliina Kudjoin lukea itselleni yhtä tanskalaista romaania, Sissel-Jo Gazan: Yksi pisara, sitä Mia Thiel-Jensen sarjaa, pitkä kuin nälkävuosi, tallenteeksi luettuna yli viisitoista tuntia. 

Ehkä olen laiska, tai sitten haluan vaan nukahtaa. Pidin aikoinaan Marcel Proust’in Kadonnutta aikaa etsimässä Erja Manton lukemana mitä parhaimpana unilääkkeenä, josta muistaakseni joku jopa suuttui hieman, siis siitä että mainitsin teoksen lukua unilääkkeeksi, mutta tottahan se siihen aikaan oli että siihen usein nukahdin. 

Jotkut toiset taas pitävät Marcel Proust’ia noin niin kuin yliarvostettuna ylipäätään. Näistä makuasioista sanoisin mene, lue, tiedä, mutta arvelen että aika monet ihan lukematta arvioivat Proust’in aika kehnoksi. Muistan kun sitä suomennosta aikoinaan kaupattiin jossain Suomalaisessa suurella hypellä ja huminalla, taisi olla joskus 1980-luvulla tai mistä minä mitään enää muistan. 

Olin nuori ja köyhä, jouduin lainaamaan kirjat ja haaveilin että minulla olisi joskus varaa ostaa koko sarja kirjahyllyyn jota minulla ei ollut. Myöhemmin sitten oli niitä kirjoja ja kirjahyllyjä, eli niitä kirjoja jotka olin joskus ostanut ja lukenut ja joihin en koskaan palannut, sittemmin pölyyntymässä siellä massiivisessa kirjahyllyssä. 

Vielä myöhemmin lahjoitin niitä pölyisiä niteitä ja osan taisin viedä kirjaston kierrätyshyllyyn, josko niitä vielä joku joskus lukisi. Ja nyt vieläkin myöhemmin niitä on alkanut taas kertyä hyllyyn, aluksi muutama ja sittemmin muutama rivi. Niitä kirjoja jotka olen lukenut ja joihin en yleensä enää palaa. Siellä on kaikenlaista Infinet Jest’istä aina Hari Kunzrun Red Pill’iin. 

Ja sitten aina joskus, välillä, silloin sun tällöin ajattelen että minun pitäisi yrittää julkaista joku noista käsikirjoituksista jotka lojuvat toimettomina eräässä pilvipalvelussa. Mutta en tee asialle kuitenkaan mitään. Itse asiassa yritin taas, tuossa muutama viikko sitten lukea ruudulta niistä ensimmäistä arvellen, että vähän ’editoisin’  tekstiä, mutta totesin homman työlääksi ja se jäi sille hyvän ajatuksen asteelle ja tallentui takaisin sinne bittiviidakkoon. Kirja, mukamas, niinpä niin, liika on aina liikaa. 

Olen tässä yrittänyt (olla lukematta yhtä ainutta uutista) ja onnistuin ihan koko päivän, kun oli muuta tekemistä. Jotenkin ärsyttänyt viime aikoina, ihan  alvariinsa, niin, ja tänään(hän) on ollut vapunpäivä. Kävin juoksulenkillä ja pistin saunan kiukaan alle tulet. Aika hiljaista oli hiekkatiellä onneksi, ehkä tää ns. arkipyhä vaikuttaa, tosin maalaiset luulee tai pikemmin tietää, että tie on vain heidän autoille. 

Jotenkin kirkastui vasta tuossa illansuussa kunnolla, että on vappu, en oikeastaan muistanut, oli vähän remonttia, eli muutostöitä mökin keittiössä ja sen sellaista. Puuseppää aina tarvitaan? Tosin en ole, mutta jonkinmoinen rusnari ehkä. Ehheh-heh-heh!  Täytyy kyllä sanoa että on aika erikoista juosta lenkkiä näillä sivuteillä, onneksi sitä autoliikennettä on aika vähän.  

Harmitti kun oli hyvä keli, etten töiltä ehtinyt kajakilla lahdelle. Jännästi se vaan on niin ettei autoilija väistä kapealla sivutiellä, vaan jalankulkija hyppää käpeikköön kun se auto sieltä ”tulee”.  Pari kertaan on ollut aika tiukka tilanne.  Kaikenlaisia Range-Rovereita ym. elintasoautoja. Ja se  BMW, niinpä niin. Älä ohita sitä. 

Muistelin, joo, aikoinaan, et merellä oli sellainenkin sääntö että ”se väistää joka pelkää”. Ja jotkut paatit kulki jopa Itäjärvellä automaatilla aivan kuin itsekseen, ’besättning’ hommaili jotain muita asioita, joi kahvia, kävi syömässä. Kongoon liputettu perätuuppari.  Sitten oli se yks försti joka suunnitteli itselleen sellaista natsien sotilaspukua, piirteli tietsikalla. 

Istun saunan kuistilla, juon sokeritonta limsaa ja ajattelen että on hienoa tässä. Ja tämä limsatökki, ihan aitoa Jaffaa, tosin Lidlistä, eli en huomannut että vitosen pakki ei ollu sitä perinteistä keltasta Hartwallia, vaan aivan ihmeellisen makuista, jonkinlainen hedelmäpommi. Saatan lämmittää saunan lähes joka ilta ja pihakoivuun pukkaa lehtiä. 

Koivu ja tähti se on täällä maamerkkinä. Sadun juoni? Muistanko sitä mitään?  Björken och Stjärnan. Näytä minulle suomalainen joka lausuu helposti ’stjärna’, no ehkä heitä on, varsinkin sen jälkeen kun se yks artisti julkaisi sen kappaleen, ’vem tänder stjärnorna’.  Eva Dahlgren se oli varmaan. Ehkä viheriä laakso. Kahden kukkulan välinen alue, dal. Lapset löytävät kotiin kahden pikkulinnun opastamina. 

Olen löytänyt tähän vihreään meren rannikon laaksoon, enkä ole enää halunnut minnekään pois. Onko se kodin merkki? En ole tuntenut aiemmin mitään asuinpaikkaani tai asuntoa varsinaiseksi kodiksi sen jälkeen kun aikoinaan kotoani läksin, siis joskus 1970-luvulla. Mutta en ole enää varma oliko sekään koti. Se oli Kotkansaarella. Tämä voisi nyt olla minun koti tässä, punainen tupa, sauna, ulkohuussi ja liiteri. Aika etäällä Kotkansaaresta, aika etäällä ihan kaikesta.

No nyt pukkaa jo melkein tippaa linssiin. Surua puseroon. En kuitenkaan itke, toivon vaan ettei täältä enää tarvisisi lähteä minnekään. Puhuttiin puolison kanssa siitä kaupunkiasunnosta vastikään. Siitä pitäisi päästä, mutta miten? En osannut sanoa. Onneksi on kevät ja kesä pian edessä. Mietitään asiaan syksymmällä, ehkä.

Hyvin hoidetut hampaat? Kuka niistä aikoinaan vitsaili, ehkä eräs brittisosiologi muistaakseni? Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa asuvien ”hammaskuvat” niissä kait lähinnä ’high school yearbook’ kirjoissa aiheuttivat vitsailua, no, niistä myöhemmin vaikutti aivan kuin kehkeytyneen myös tuo aito ja typerä facebook-alusta. Mutta hän ei ollut Jean Baudrillard joka myös irvaili Hollywood-hymystä ja ’simulaatiosta’, niin, sitä paitsi viime mainittu oli ranskalainen ja filosofi. 

Ai että mua nyt harmittaa, ettei kaikki parikymppisenä luettu enää muistu millään mieleen. Tein jopa hakuja, mutta ei. Eikä hän mielestäni ollut analyytikko Bertrand Russell, filosofi hänkin.

Kissan olemassaolo tässä juolahtaa mieleen ja eräs toinen ranskalainen filosofi jonka taloudessa myös eleli kissa. Ajattelen välillä sitä kirjettä japanilaiselle ystävälle, joka on minua aina suunnattomasti huvittanut! Niin, ranskalaisia filosofeja, niitä niin sanotusti piisaa, mutta tarkoitan nyt Derridaa. 

Ajattelenko koskaan siinä saunaan mennessä riisuutuessani, mitä kissamme mahdollisesti tuumaa alastomuudestani? Täytyy sanoa, että enpä juuri. Russell puolestaan arvuutteli kissa olemassaolosta, eli jos kissa jää sinne huoneeseen ja itse poistutte, että onko se siellä edelleen. Tuota olemassaolon todistamista on pohdittu myös useissa avaruuteen sijoittuvissa tarinoissa. Tosin nuo tarinat voisi nykyään sijoittaa vaikkapa tavalliseen yksiöön, missä ihminen yksin asuu, eikä enää usko niiden olemassaoloon jotka eivät ole välittömästi nähtävillä ja läsnä. 

Hemmetti! No, tänään kävi kuitenkin niin, että hampaani todettiin hammashoitajan vastaanotolla hyvin hoidetuiksi. Vaikka Hollywood-hymyä minun pärstästäni ei enää lähde, en tiedä onko koskaan lähtenyt. Ja puolen vuoden päästä sitten taas uudelleen jos ikää piisaa. Aikaa piisaa tässä maailmassamme joka tapauksessa olit itse täällä tahi et. Jotenkin se varmaankin liittyy vanhenemiseen, että tulee tuo ’jos ikää piisaa’ silloin tällöin mainittua. 

Mediassa on viime aikoina ollut aika paljon juttuja jotka viittaavat lievää vahvempaan alkavaan sotapsykoosiin. Niin, ei olis taas pitänyt ollenkaan vilkaista, mutta näköjään nyt on haarukoitu jo ”sodanaikaisten” ruokakauppojen määrä tässä maassa. 

Tehdään juttu ja pannaan joku huoltovarmuuskeskuksen setämiesoletettu kommentoimaan, että ”sodan riski on pieni”. Jos se olisi kovin pieni siellä pienessä huoltovarmuusmielessä, ei kait tuollaisia katsauksia tarivitsisi tehdä?

No niin, tämä vain sellaista täysin tyhjänpäiväistä retoriikkaan, jota syntyy kun moisia katsauksia tarkastelee. 

Niin, olihan siellä myös se ”päivän Vornanen”. Hyvä, hyvä!

Voittaa melkein eilisen ”Jauhelihakastiketta hyväosaisten odotushuoneessa”  ta, ta, ta! 

Tuulee, ulkoiluttaisin koiraa mielelläni myös papiljotit päässä, mutta minulla ei ole koiraa. Eikä taida olla papiljotteja, ehkä puolisolla on jossain jemmassa, en tiedä. Varsinkin vanhemmiten ihmiselle kertyy kaikenlaista aika turhaa tavaraa erilaisiin varastoihin sun muihin kaappeihin. Vain tuuli ja linnut tässä rannalla ja ma. 

Muutama vene on laskettu ja pohjatuuli viilentää.  Olen yli kuusikymppinen, joten voin varmaan paljastaa, että liikun täällä Länsi-Siperiassa varsin vaihtelevissa asukokonaisuuksissa. Tosin näin lyhyeen fledaan, ei tuosta eräästä (klikki)otsikosta lainattuja ”papiljotteja” luultavasti saa kiinni ilman jotain sideainetta. Vai että papiljotit päässä? Lisää varmaankin niitä ”klikkejä”, minkä tyyppisestä otsikoinnista kyseinen media mukamas taannoin luopuikaan? 

Sama aviisi ja siellä juttua siitä, että ”vaikuttajat” ovat blogeineen ja saitteineen siirtyneet maksumuurin taa. Tätä mytologisen taruolennon omaa saa toistaiseksi lukea aivan ilmaiseksi.  Noilla ”vaikuttajilla” on jostain syystä runsaasti seuraajia. Haluaisin tässäkin yhteydessä korostaa, ettei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kysymys on ilmeisesti joistakin Meta-konglomeraatin Instagram sivuista, joista ei kuulemma edes media voi ottaa ruutukaappauksia? Näinköhän todella on? En ryhdy asiaa tutkimaan, sillä en viitsi moisesta tirkistelystä maksaa.

Joku ”somevaikuttaja” on kuitenkin lähettänyt Hyväuskoisten Sanomille otteita maksullisesta sisällöstään. Todella houkuttelevaa! Jos maksatte Hyväuskoisten Sanomista, menkään nyt ihmeessä ”klikkaamaan”.  Ehheh-heh-heh. Setäoletettua tässä hieman huvittaa moinen tirkistely. 

Päivän sana on kuitenkin jälleen kerran jauhelihakastike. Finnarin tehokkaat kokit ovat moista sotkua tarjoilleen parempiosaisille lentokentän ”loungessa”. Olisikohan ”odotushuone” oikeampi ilmaisu, tässä tapauksessa ”hyväosaisten odotushuone”. Jotkut lentokoneella lentäneet varmaankin muistavat millaista pseudopöperöä niissä tarjoillaa ja odotushuoneessa nyt jatkeeksi kuulemma jauhelihakastiketta. 

Hupia seuraa vaatimaton ’poliittinen’ paikalliskatsaus: 

Surulipputanko, Fredrikshamn. 

Falloksen säilyttäminen näyttää olevan tärkeää fasistille (kok) ja fasistin parhaalle kaverille (vihr).  ”Maamerkki”, maamerkki kenelle? Jos kunnostuksen alustava kustannusarvio on puoli miljoonaa euroa kuten ylen uutiset kertoo, niin arvaatte varmaan paljonko ”suurlipputangon” kunnostaminen lopulta maksaa. Ehheh-heh-heh. Vasemmistolaisten pitäisi ymmärtää että kokoomuslaisen paras kaveri on usein vihreästä liitosta, kuten tässäkin surkuhupaisassa tapauksessa. 

Huomauttaisin vielä, että kuvan jokirannan maan omistavat muistaaksein ”rannan riistomiehet”, mutta minä omistan maiseman…