Ei ole satanut lunta, ainakaan paljon, tai jos on, niin se on ollut niin vähäistä että on sulanut välittömästi, jäänyt huomaamattomaksi. Saitko muuten unta? Tavanomainen syksy pikemmin, kuten näin alkukeväästä toisinaan. (Isäntien) Viirit liehuvat harmaata taivasta vasten ja pihakeinu keinuu itsekseen navakassa luoteistuulessa. Nukuitko hyvin?
Ajan osuuskaupasta kotiin (täällä ei ole muita kauppoja lähettyvillä), tässä matkalla on monenmoista nähtävää, kuten maalaisten talot ja viirit tangoissa, kotipihalla totean tilanteeni, ei viiriä. Huomenna saattaa mukamas jopa Helsingin Lippusalkotehtaan tietämillä tupruttaa lunta. Tulevaisuuden ennustukset kertovat. Aikoinaan sieltä Yleisradiosta väliin kerrottiin että lunta tai vettä ”tulee”. Siis, jollain kanavalla siellä oli meneillään lähes jatkuva tuleminen.
Nykyään niitä (kanavia) ei juuri erota toisistaan, sillä ne matkivat taitavasti toisiaan säilyttääkseen mukamas suosionsa. Tosin Yle Vega on edelleen helppo erottaa siitä, että siellä puhutaan toista kotimaista kieltä. Tuo poikkeus, on siis se joka ”vahvistaa säännön”. Pistän säännön lainausmerkkeihin koska se ei ole mikään ”sääntö” vaan wanhan kansan höpinöitä (vrt. se mikä ei tapa, vahvistaa).
Onko ”isännänviiri” nykyoloissa mahdollinen? Huomaan, ettei tehtaan katalogissa ole sille toiselle viiriä. Ei ollenkaan.
Toinen ei voi nostaa salkoon viiriä vaikka olisi paikalla. Viiri nostetaan kuulemma salkoon silloin kun isäntä on paikalla, kertova sekavat liputussäännökset tai kielimalli, en muista. Onneksi en ole isäntä, ei tarvitse tässä lähteä lipputangon ja viirin ostoon. Olen se toinen joka on kotosalla ilman viiriä.
Itse asiassa on aika vaarallista olla se toinen. En yleensä mainitse olevani toinen, vaikka olen. Sille toiselle tehdään useasti kaikenlaista hallaa. Joskus toinen pääsee jopa otsikkoon, esimerkiksi ”Mies ampui toista”, taitaa olla tuttu? Toinen saattoi siinä juuri päästä hengestään. Kuka on se toinen? Kuka auttaa toista? Onko hän jonkinlainen uhrin synonyymi? Haluaisimme että pysyttelisit hengissä ja olemassa, vaikka olet se toinen. Joku, ehkä toinen kirjoittaa marginaaliin: ”Onko tosiaan näin?”
Toiseus on tunnustuksellista. Olen sen tunnustanut. Katsotaanpas, kun on tällainen keli niin kooklen typerä kielimalli kertoo teille että viiri kannattaa kovalla tuulella laskea alas (vaikka stadin lippufabriikki on kutonut sen kestävästä materiaalista). Mutta se ei ole toisen, vaan ensimmäisen, eli isännän viiri. Kannattaako nyt tunnustaa toiseus? Miten on?
Milloin toiseudelle kudotaan viiri? Miten toiseus erotetaan siitä ensimmäisestä? Luulen nykyään tietäväni, mutta en anna mitään tietoteoreettisiä selityksiä, sillä on jo myöhäistä. Luultavasti. (mahdollista jos ja vain jos!)
[Gotta keep shaking my way out]
Erityisesti sitä erotusta etsiessä on kulunut tämä elämä.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti