Sähköposti toimii hyvin vain jos ja vain jos ”tavattoman älykkäät ominaisuudet” ovat päällä. Tämä on se muun muassa Haminassa toimiva hakukoneyhtiö joka näin ilmoittaa. Jostain syystä käytän edelleen myös heidän postilootaansa. No. Niin. Nyt se pyytää että laita ”ne” päälle, tämä on jotenkin naurettavaa, tai minun huumorintajuni on jotenkin kiero. Ilmeisesti. Valitettavasti.
Suorastaan helvetillistä, mutta sivuutan tämän suhteellisen pienen asian ilman huomattavia henkisiä vaurioita. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Nythän täällä (Fredrikshamn) höpistään muun muassa tangon pinnoittamisesta. Kunnallispoliitikkojen kalliista tangosta rapisee pinnoite ja se pitäisi pinnoittaa uudelleen. Uskomusarvion mukaan homma maksaa noin puoli miljoonaa.
Jos minuun on luottaminen ja kunnallispoliitikot päättävät pinnoittaa tangon, homma maksaa noin puolitoista miljoonaa, mutta Yle on julkaissut myönteisen uskomusarvion kustannuksista ”päätöksenteon tueksi”. Sanon itsekseni ”näköjään”, vaikka muita ei ole huoneessa, siis läsnä. Arvelen sarkastisesti että se ”jättilipputangon” noille paukapäille myynyt sosialidemokraattien kansanedustaja pitäisi niin sanotusti ’nostaa tikun nokkaan’.
Oliskohan ollut niin, että tämä Kimmo putosi välillä eduskunnasta ja myi sitten muun muassa lippuja ja tankoja. Ei helvetti, tämä kuulostaa jotenkin koomiselta, mutta voitte tietenkin tutkia asiaa, eli jos teillä ei satu olemaan parempaa tekemistä saattavat vuoden kulua esimerkiksi moisen ’kimmo-tutkimuksen’ parissa. Joskus kauan sitten muistan tämän Kimmon vantaalaisena kaupunginvaltuutettuna, juuri niihin aikoihin kun Jukka ”isä” Peltomäki johti puhetta valtuustossa. Äsdeepeen edustajia hänkin. Niitti siellä mainetta mutta ei niinkään kunniaa. Niin. Siitä on jo todella kauan. Ehkä minun pitäisi jo unohtaa se?
Ilmeisesti eräässä Tammion saaressa itäisellä Suomenlahdella yöpyi alkuviikosta Ylen toimittaja. Journalisti sai vettä myllyynsä, sillä hän ”kuuli yöllä hävittäjän lentävän”. En laita tähän oheen karttaa, katsokaa itse. Onhan näitä ollut kaikenlaisia luovia ihmisiä jotka ovat kuulleet yhtä sun toista ja lisäksi se yksi turkulainen muusikko jopa näki satelliitin lentävän sekä Rööperin kuun ja sorvasi siitä jonkinmoisen hitin.
Asuin pitkään Rööperissä. Kaupungin kirkkaasta valaistuksesta johtuen kuun saattoi parhaiten havaita Sinerbrychoffin puistossa. Siitä minulla on kaunis muisto, eli minä ja naiseni siellä Koffin puistossa. (Sano vaan reilusti Koff) Siinä lähellä on myös mainitun olutpanimon museo. Ehkä Tammion saaressa nukkumista yrittänyt Ylen toimittaja väsää hävittäjän lennosta myöhemmin laulun esimerkiksi tyyliin ”Ma havittajan kuulin ja sitä linnuksi luulin”. Ehheh-heh-heh-heh, valitettavasti, valitettavasti. Me muut oltiin vaan tyytyväisiä ilmavalvonnan korkeaan tasoon, sano.-
Antakaa mun kaikki kestää, kyllä mä kestän, melkein kaikki mä kestän ja kärsin niin, että niitä (kärsiä) on nykyään jo kaapit pullollaan.
Piti kajota erääseen toiseenkin ’aiheeseen’, mutta ehkä siitä journalistisesta syndroomasta joskus myöhemmin. Voi pyhä Sylvi!
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti