Suomen Sikalehden juttu kiinnitti huomioni, sillä se on otsikoitu ”Hän päättää mitä me soitamme.” En ole koskaan Spoti-fy-fanista erityisemmin digannut edes noin niin kuin jonkinlaisena suhteellisen kehnon näköisenä alustana, mutta nyt siis joku Blåfield väittää Sikalehdessä että joku Emma Vikström päättää mitä me soitamme. Merkillistä, ehkä Emma Vikström päättää mitä journo-listi Blåfield soittaa, mutta sitä ei pitäisi noin yleistää. Noin journo-listi musiikkijournalismin listi.
Sikalehden jutun (eläköön lähes äärioikeistolainen näkemys lähes kaikkeen) mukaan Spoti-fy-fan on irtisanonut jonkun suomalaisen ”editorin” ja tilalla on nyt joku Emma Vikström. Spoti-fy-fan on pitkä jokujen ketju. Jotkut päättävät siellä jostain. Sellainen on muusikoiden tulovirrat aikoinaan tuhonnut suoratoistopalvelu. Ehheh-heh-heh-heh!
Ehkä nuo jokuset päättävät mikä räppi leviää seuraavaksi? En tiedä, eikä oikeastaan voisi juuri vähempää kiinnostaa. Että sellainen wrappi.
Kun nyt tuli Sikalehti puheeksi, niin näyttää että tämäkin läpyskä seuraa tarkasta mitä porno- ja viestipalvelu äxässä tapahtuu. Siellä on viime aikoina elämöinyt muun muassa eräs kokoomuksen kansanedustaja. Lehden linja näyttää olevan että mitä tyhmempi jätkä, anteeksi, siis miesoletettu, sitä isompi juttu. Ajatusten Ameeban tekosia seurataan tarkoin. Niin sitä pitää, kuten on sanonta. Hommaa johtaa joku Matti jolla on tapana viikottain päivitellä pääkirjoituksissaan milloin mitäkin. Siis hyvää päiväkahviseuraa päivittäisille päivittelykahveille. Voi mahotonta! Usein konseptiksi sopii se ’vanha totuus’ että jos tädillä olis ’ne’ niin täti olis setä.
Ja niin, AI-van. On siis vihdoin saavuttu tilanteeseen jossa mikään ei ratkaise mitään. Muistan aikoinaan kun eräs opiskelukaveri paheksui jotakin kirjallista teosta josta väitin pitäväni. No, nyt en enää muista mikä se oli, mutta hän sanoi, ettei pidä siitä, koska siinä väitetään että mikään ei ole mitään. Kysymys taisi olla jonkinlaisesta nihilismistä.
Nykyäänhän nihilismi mielletään ihan joksikin muuksi kuin nihilismiksi. Olen ollut huomaavinani. Tuo vieraskielinen termi, kuin eräänlainen paradoksi. Mutta voihan toisaalta olla kysymys eräänlaisesta Nietzschelaisesta ”arvojen uudelleen arvioimisesta”. Siis ihan kaikkien niin sanottujen arvojen.
Tulin muistelleeksi erästä eilistä päivää. Mikään ei tosiaan ole mitään. Palasin vesiltä mantereelle ja ”keskeiset tiedotusvälineet tarjoilevat” Orpon jorinaa ynnä muuta irrelevanttia. Noin! Nythän tämä on tässä kotoisessa yhteiskunnallisessa elämässä nähtävissä aivan kuin käytännössä että mikään ei ratkaise mitään, eikä mikään ole mitään.
Toisaalta ’omnia mutantur, nihil interit’ jonka kirjoitti aikoinaan ehkä eräs Ovidius. Itse asiassa en osaa sanoa, mutta on tietysti hienoa että jopa kehno päivittäinen journalismi on todennut nyttemmin ettei mikään ratkaise yhtään mitään. Tavallaan jo vaalienalushorinaa, mutta vähän aikaisessa.
[Niin, ehkä Ovidius: ”(ehkä)kaikki muuttuu, mikään ei (ehkä) häviä. piste. (ehkäpä?)”.]
Hyväuskoisten Sanomien kuten myös yle-uutisten vaalinaluspulma, vai sittenkin vaalinaluspulina on suunnilleen sama, eli etsitään jonkinlaista valtion pseudotalouspulmiin sopivaa yleisavainta tahi viisastenkiveä, jota ei ole. Kukkeaa talousnakkijournalismia siis.
Toisaalta, niin no, onhan esimerkiksi säätä uutisoitu ja ennustettu paitsi kahvinporoista, myös sammakoista, taivaan merkeistä, erään omakotitalon päädyn verhomuurauksesta ynnä muista ”luotettavista” havainnoista. Eli tulee varmaan ’kiva kesäsää’ ja mahtava ”velkajarrutus”.
Kirjoitin joskus ”ongelma ei ratkea, vain hiussuoni päästäsi katkeaa”.
Miksei Siis Myös Nyt?
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti