Pitäisi katsella enemmän taivaalle, paitsi nyt kun sataa kaatamalla eikä menneisyyttä näy, tämä on ehkä vähän kulunut, jonkinlainen aforismi, nyt vettä tulee niin että roikaa, maille ja maille (katso sanakirjasta, halme on kaskettu viljelysmaa, ei sellaista enää…) niin ei täällä kukaan enää kaskea, vaan rannan riisto… anteeksi riistamiehet, siis nimenomaan miehet ryhtyvät pian ampumaan pimeässä sorsia ja myöhemmin syksyllä kaatavat hirven, eivät siis ammu vaan kaatavat, mitähän se hirvi tykkää kun riistamiehet käyvät sitä miehissä kaatamaan, siis nimenomaan miehissä, tämä on jopa täältä kaukaa sivusta katsoen varsin miestouhua, taisin viime vuonna komentaa yhden riistanaisen parkkeeraamasta meidän, tai siis puolison pihatieltä, nuo ikuiset talkoot täällä metsissä ja nautasikarutto joka tulee naapurimaasta jonkinlaisena säilykkeenä parinsadan kilometrin mittaisen aidan ali, puutavarakauppias kertoo minulle konttorissaan kuusten alle tuupertuneista villisioista pahimmalla kieltoalueella, ymmärrän olla puhumatta mitään, varsinkaan asteriksista jossa se paksu jätkä syö niitä sikoja tämän tämän, ostan pari koolinginpätkää, muutamia pintoja ja yhden laudepuun josta tulee myöhemmin jakkara lauteiden eteen, minä tarvitsen sitä, siis jakkaraa tai niin sanottua puhdetyötä tai muuten vaan, vettä tulee illalla kuin aisaa, hyväuskoisten sanomien ulkomaantoimittaja tuijottelee jossain tähtikirkkaalle taivaalle, itse asiassa tein ihan samoin toissayönä, vai oliko sittenkin viime yönä, ettei vaan ollut, puhuttiin eilisellä melontalenkillä jonka kävin naapurikaupungissa vetämässä muun muassa sekstantin käyttämisestä ja niistä laskuista joiden perusteella aluksen paikka määritetään, sanoin että aika yksinkertaista matematiikkaa, no ei se ole ja harva sitä osaa, sekstantti on siis kulmamitta, taivaankappaleet ovat aina jossain kulmassa havaitsijaansa nähden, sitä on tietysti vaikeata selittää, lähes yhtä vaikeata kuin termiä ”asemaympyrä”, ehksähdän itse aiheesta, eli taivaan tuijottelusta, ehkä taivasta on parasta tuijotella ilman mittareita, onhan se kaunis, paikan saa tietysti mitattua myös kulmasta aurinkoon, siis päiväsaikaan jos aurinko sattuu näkymään, itse asiassa se hyväuskoisten sanomien toimittaja oli muistaakseni niistä auringonpimennyksistä niin otettu ja koko kirjoitus pisti vähän ihmettelemään miksi tuo on hyväuskoisten sanomien toimittaja, mutta tässä maailmassa on tietysti ansaittava elantonsa tai vähän enemmän, esimerkiksi tuottamalla tekstisaastaa tarvitseville, olen minäkin aikoinaan, joo, toimittaja kertoo valosaastasta ja beduiinista joka ei tulisi toimeen ilman tähtitaivastaan, meillähän on myös täällä läntisessä siperiassa pitkä talvi ja toisinaan kirkas pakkastaivas, ei tarvitse edes arabiaa osata, vaikka osaankin vähän, mutta olen poikkeus, ihmettelen näitä ihmisiä täällä, vuodesta toiseen, toisaalta en halua täältä luonnosta minnekään, varsinkaan sinne valosaastaan, vielä kun pääsisi tuosta tekstisaastasta, mutta, mutta, puoliso on tilannut hyväuskoisten sanomat tänne periferiaan, ja lisäksi persu-uutiset huutavat kaikilla kanavilla, tänne, meille, minäkin luen toisinaan, vaikka totean taas ettei pitäisi, mutta tulen lukeneeksi, ilmassa ja merellä on jo syyslaulu, syksyn tuoksu, muistelen miten lauloin suomenlinnan lautalla elokuun lopulla ”summer is fading” eräälle pohjoisamerikan yhdysvalloista tänne matkustaneelle naiselle, mutta siitä on kauan ja nämä eräät tuttavat valmistautuvat näinä aikoina nukkumaan yön ulkona, satun täyttämään juuri tuona ajankohtana vuoden lisää, en taida jaksaa tohtia, siis nukkua yötä ulkona kesämakuupussissa, itse asiassa koko ajanlasku on suuri huijaus ja ikuisuus odottaa vääjäämättä (jokatapauksessa?) tai vaikka ei olisi mitään erityistä tapausta, mutta vääjäämättömyys, se on ja se odottaa jokaista aivan kulman takana, mutta ei näköjään kohdallani aivan vielä.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti