luksuskorvamato

miten ne tavalliset jutut alkaa, ??? ainakin isolla kirjaimella, eli ”Olin juuri syömässä jääkaappiin unohtuneita paistettuja perunoita, siis siniristilippu ja paistetut perunat tällä kertaa, tiedättehän, ja ajattelin kauppalistan täydentämistä, kun mato iski vasempaan korvaan, tämä tila on ymmärrettävä sikäli, että noin vuonna 1981 luulin pääseväni, mutta itse asiassa jouduin, eli pyydettiin säestäjäksi erääseen teatteriryhmään joka treenasi erään ohjaajan (jonka nimi oli jorma, rauha hänen muistolleen) johdolla erään suomalaisen lauluntekijän (tractor, hector, on muuten helsingin merimelojien ylimelamiehen poika siinä kyseessä) lauluista löyhähkösti kyhättyä laulunäytelmää ’kadonneet lapset’, niin, luulen vahvasti että nämä edelleen ajoittain jatkuvat, lähes sietämättömät ’hectorlaulut’ soivat korvissani, päässäni, kihelmöivät känsäisissä sormissani, voi olla etten itse asiassa tiedä asian olevan juuri noin kuin juuri kuvasin, mutta minulla on tästä asiasta kuitenkin aika vahva epäilys ja myös nyttemmin syntynyt pitkähkö kokemus, siis tuollaisesta korvamadosta jota joku tractor, eiku hedtordikkari saattaisi nimittää jopa luksukseksi, niin olis siinä tractordikkarille sukseeta kerrakseen, liikkuu oudosti ajassa, onko tuo unta vai ei, kiitää paikasta paikkaan, eikä edes oma varjo tunne häntä ja kuussa sirkusta laajennetaan, myös tuo viime mainittu säe sopii hyvin kun siihen taivaankappaleeseen osui vastikään se raketti, hetkeksi luksuskorvamatotuokioni keskeytyy kierrätysasema- ja kauppareissuun, mutta jatkuu luultavasti taas huomisaamuna, ’täähän on tällästä’ nostalgista aikaa kun se ab oy normal kuulemma esiintyy jossain vihon viimeisen kerran, no, ei mulla ole heitäkään erityisesti ikävä, varmaan liput möi hyvin sekä kassoilla että mustassa pörssissä, sinne ryntää kansa uutiskuvissa normaalia kumartamaan, en ihan oikeasti ymmärtänyt että tässä on kysymyksessä noin suuri tapaus, muistan muuten kuinka tuo aiemmin mainittu ohjaaja, siis se jorma toivoi, että tuo tract… eiku heikki harma tulisi katsomaan näytelmää, mutta ei häntä näkynyt, käytiin kyllä sitä juttua esittämässä muun muassa saksan maalla, karlsruhessa, sandkorn teatterifestivaaleilla silloin, noin vuonna nakki ja peruna, juolahtaa mieleen että laulettiin tuolloin, että, että , ’köyhä oppii, että armonpalat ei ole mittään’, niin se työttömyys (kekkosen aikaa siis!) silloin 1980-luvun alussa oli kai sen ajan käsityksen mukaan aika korkealla tasolla, vaikka se ei tainnut olla mitään tähän nykyiseen verrattuna, siinähän oli sellaista yhteiskuntakritiikkiä ehkä, ajattelen näin täältä kaukaa yli neljänkymmenen vuoden päästä tulevaisuudesta, ehkä köyhä sitten kuitenkin oppi  jotain tai ehkä köyhää kusetettiin sittemmin oikein rankemman päälle ja äänet menivät sinne natsipuolueen kassaan, jotenkin huolestuttavaa että siitä tractorin, eiku hectorin mainitsemasta köyhästä on kehkeytynyt entistä helpommin kusetettava ja juopa sen kun syvenee, oikeastaan minun ei pitäisi tästä mitään puhua, enkä puhukaan, kirjoittelen vain, ihan näitä omia henk. koht. muistoja, niin, muistaakseni minulla ei noin niin kuin henkilökohtaisesti ole juuri koskaan ollut työstä puutetta jos olen ollut halukas sitä (TYÖ) tekemään ja haksahdinkin myöhemmin kaikenlaiseen mammonaan ja omaisuuteen, mutta nyt nekin ajat ovat onnellisesti takana, ei jäänyt kuin niistä lauluista se korvamato, ehkä joidenkin mielestä jopa luksuskorvamato?