Fiktion eläin

Elokuvan eläin on väärän luonteinen, oikeastaan se ei ole lainkaan sen luonteinen kuin elokuvassa, vaan aivan toisen luonteinen kertoo monipolvista uutiskynnystään ylittävä kansallinen radioyhtiö, tämä on niitä tärkeitä asioita joita nousee aivan kuin tyhjästä, sieltä pohjattomasta tyhjänpäiväisyydestä mitä merkittävimpään tärkeyteen, ehkä nää journot jotain osaa, kuten perustella eläimen luonteen, kysymys on siis fiktiosta, minkä näköjään on joiltakin osin noudatettava erään koirarodun tosiasiallisia luonteepiirteitä, näkökulma oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen ja täytyy tässä tämä heistä myöntää, itse en ole moista elokuvaa nähnyt ja taitaa olla aika epätodennäköistä että näenkään, saattaahan tietysti joku ihmeellinen sattuma tai muu yllättävä juonen käänne tässä elämässä johdattaa minut tuon elokuvan ääreen, elokuvan jossa koiralle on annettu väärä luonne, journo on jostain hakenut koko joukon lausuntoja saman rotuisesta koirasta kuin elokuvassa, eli  joiltakin koirain asiantuntijoilta tai mistä lie kenneleistä, en todellakaan juuri tunne koiria vaikka meillä on niitä ollut muutama, mutta enemmälti puolison vastuulla, itse koen olevani lähempänä kissaa, mutta myös esimerkiksi sutta lähellä, niinpä kissat ja silloin tällöin myös sudet viihtyvät seurassani, jopa niin että kyytiini on liftannut muutama susi, luultavasti ottaisin suden kotieläimeksi, mutta susi tuskin haluaisi sitä, sillä susi haluaa liikkua vapaasti kuten muutkin ihmiset, keskusteluissa suden kanssa on käynyt ilmi että varsin harva kokee vetoa susien pariin, enkä minäkään varsinaisesti, mutta olen antanut muutamalle sudelle kyydin ja vaihtanut siinä matkalla ajatuksia, mikä ei ole hassumpaa ajanvietettä pitkällä ajomatkalla, myös kissan kanssa vaihdan ajatuksia, mutta enimmäkseen kotioloissa tai näin kesällä mökkioloissa, niin, älkää nyt vaan luulko että omistan kaikenlaista, oikeastaan se on tuo puolisoni joka omistaa kaikenlaista vapaa-ajanpaikkaa sun muuta, itse liikun kesäisin merellä enimmäkseen kajakilla ja joskus harvoin lyhyitä matkoja soutuveneellä, sanoisin myös että kansantaru odysseukseen ei pitäisi suhtautua yksisilmäisesti kuten journolle on käynyt tämän elokuvan koiran kanssa, vaikka tarinassa kohdataan kyklooppi joka kuten tunnettua on yksisilmäinen, ja ehkä jopa kymmenen vuoden kotimatkaa ei pidä käsittää niin hirvittävän kirjaimellisesti, muistaakseni isäni oli ominut odysseuksen tarinasta sen verran, että kehotti minua silloin kun olin nuorukainen useamman kerran olemaan kuuntelematta seireenien laulua ja lienee myös niin että sanonta ’parempi maassa kuin jumalattoman korkealla puussa’ saattaa olla jo edesmenneen isäni peruja, eräänlainen muistijälki joka on jäänyt hieman vaivaamaan, sillä hänellä oli tiettyä lahjakkuutta käännellä vanhoja sanontoja ja siivet saaneita lausahduksia uusiin muotoihin ja merkityksiin, joissa välillä oli humoristinen pohjavire, no se siitä, koirain luonteesta vielä tässä sen verran että ainakin yksi koira on onnistunut kaatamaan minut ojaan kun olen juossut lenkkiä, mikä johtui siitä että taluttaja ja koira olivat niin sanotusti epäsuhtainen pari, eli ei ollut täysin varmaa ja ennalta sovittua kumpi ulkoilutti kumpaa, ja täytyy sanoa etten aina osaa suhtautua ryntäileviin koiriin, vaikka tietysti pitäisi, vaan pyrin kiertämään tuntemattomille ärhentelevät otukset ja niitä ulkoiluttavat henkilöt matkan päästä, sudelle sen sijaan tarjoan kyydin, mediassa tuntuu niin kovin hankalalta että fiktion koira on uskollinen ja lojaali, vaikka on itse asiassa ja ilmeisen todistettavasti itsepäinen ja vahvatahtoinen ja vaatii kokeneen omistajan, voi voi, myös susi on itsepäinen ja vahvatahtoinen ja vaatii kokeneen ja keskustelutaitoisen kyyditsijän.