Näytti sitten koittavan vaihteeksi se päivä kun näyttää että on vaikea pitää mitään kasassa. Aamupäivä kului yhtä biisiä sovittaessa, yleensä mukavaa puuhaa, mutta erinäisten vaatimusten vuoksi esimerkiksi bassolinjan ’yksinkertaistaminen’ otti vähän koville.
Olen jotenkin pettynyt jos joku unisono kitaran kanssa ei mene läpi, kun on mukamas niin vaikea. No, ei se ole, kysymys on ainoastaan kokemattomuudesta jota mun on näköjään edelleen aika vaikeata hyväksyä. Tän edustamani tyylin soittajian ei niin sanotusti ”kasva puussa”, vaan niitä on esimerkiksi täältä Länsi-Siperiasta aika vaikea löytää. Mutta silti sitä toivois välillä että löytyis joku niin sanottu ’osaaja’, mut kun ei vaan näytä löytyvän.
Sitten tuli se tietty heikotus. Puuhailin kaikenlaista rentouttavaa, kiinnitin yhden linnunpöntön, korjasin kajakin telineet ym. ym. Se sellainen, vähän niin kuin anemia, jonkinlainen heikotus ja väsymys. No, tänään oli tosiaan se kolmastoista päivä. Olenko taikauskoinen? Joissakin tietyissä valtioisssa ei ole korkeammissa rakennuksissa kolmattatoista kerrosta. Sitten se vaan meni illansuussa ohi ja hetken levättyä heitin sitten lyhyehkön jouksulenkin ja lämmitin saunan.
Niin, olen siirtynyt joksikin aikaa tänne luonnon helmaan, pieneen kylään meren rannalla, täällä vain muutama ’savu’, taitaa olla että vakituisia asukkaita on enää kourallinen. No, lenkki ja sauna jotenkin voimaannuttivat, tuntui taas aika normaalilta, itse asiassa taisin nukkua sunnuntain ja maanantain välisen yön aika huonosti.
Yritin myöhään illalla kuunnella yhtä norjalaista dekkaria, taisi olla siinä sarjassa viides tai kuudes, aika huono tai en muuten oikein jaksanut pysytellä niin sanotusti ”kärryillä”. Ajattelin että ehkä noi tuollaiset dekkarisarjat huononeen kirja kirjalta, lukijakin on vaihdettu jo pari osaa sitten täysin onnettomaan tyyppiin joka luulee lukevansa dekkaria lapsukaisille.
Sitten on tää uusi ruotsalainen sarja Areenassa, Vahtikoirat, joka on, hmmm… ilmeisesti kaikessa realistisuudessaan aika kuvottava, etenin jo kolmanteen jaksoon mutta nyt riitti vähäksi aikaa.
Pitäis varmaan välttää uutisten lukemista varsinkin aamusta, jotenkin iskee sellainen, ei nyt paniikki, mutta aika huono olo, vaikka Unkarin vaalitulos oli tietysti positiivinen yllätys näinä aikoina. Monet näköjään iloitsivat, mutta minä, niin, minä pelkäsin ja pelkään jotain ikävää käännettä kun siellä on niitä ’taustavoimia’ edelleen olemassa ja aika ikävää tukea Yhdysvalloista ja Venäjältä.
Tänne Länsi-Siperiaan putoilee noita drooneja, toistaiseksi aika kauas täältä Itäisen Suomenlahden rannikolta, eli syvälle sisämaahan. Ajattelin tuossa yksi yö kun kuulin sellaisen aika omituisen ilma-aluksen ääneen että meniköhän siinä taas yksi ja yllättävän pitkälle ne lentävät ennen kuin polttoaine loppuu.
Varmaankin on jengiä jotka odottelevat haulikot ojossa seuraavaa droonia, kun jossain uutisissa oli, että niitä vois pudottaa haulikolla. Varmaankin voi, kun ampuu propellit hajalle, mutta onko sellaista mitään järkeä pudottaa esimerkiksi jossain taajamassa, laite on täynnä räjähteitä.
Lisäksi on käynyt ilmi, että ovat tyyppiä, joita ei olekaan lähetetty kovin kaukaa. Tieto varmaankin lisää yleistä hysteriaa, jos sitä jo on. En tiedä ajatellaanko näin, mutta voisin kuvitella että on ihmisiä jotka ovat peloissaan ja uumoilevat varmaankin että myös Venäjä olisi lähettänyt drooneja tänne.
Ei jumalauta. Luin just äsken erään henkilön postauksen jossa kirottiin että miksi Pohjois-Amerikan asukkaat eivät saa sitä Trumppia syöstyä vallasta. Itse asiassa en ole havainnut mitään sen suuntaista toimintaa. Donald Duck, Scrooge? Sitähän täälläkin kai edelleen luetaan. Hah!
Uutiset vaikuttavat mielipuolisilta, eli ’businessa as usual’ kuten on tapana asia ilmaista.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti