Jotenkin muistui mieleen se, kun eräs ehkä helsinkiläinen tietäjäsetäoletettu höpisi stadin Kappelissa sekavia nuorille vihreän puolueen naisoletetuille. Että mikä se on se niin sanottu ’miehenkyy’. Muistaakseni kuulin hihitystä, mutta en muista miksi olin paikalla, ehkä joku muistaa tapauksen mutta tuskin. Laskeskelin että saattoi olla 1980-luvun alkua. Se Kappeli oli ja on se ravintola siinä Espalla.
Nythän siis tämä hyväkäs on päätynyt yhdessä erään Makro Rubion kanssa Yle Uutisten etusivulle. Natoa ja Lemminkäisen Temppelin etsintää, sitäpä sitä. Tämä Rumble vai mikä Rumbio (oikoluku näköjään ehdottaa Ruuhio, mutta on sekin väärässä), häntä näkyy hatuttavan Trumpin kannatuksen lasku ja eurooppalaisen etelän nuiva suhtautuminen käynnissä olevaan hyökkäyssotaan.
Ior Bock on puolestaan kuollut, mutta jatkuvasti näköjään ajankohtainen, eli aiheuttaa Ylen sivulla klikkauksia. Yhtä taikaelämää täällä meidän maassa, eikä Petri ole polttanut pilveä ikinä, vaikka istuu hillosilmineen Bockin kanssa yhteiskuvassa. Pois se hänestä ja heistä.
Tarinassa on näköjään myös joku Javanainen. Joo, minä puolestani tunsin aikoinaan varastonhoitaja Vajavaisen, hän lahjoitti minulle kotoisen fasismirunouden kansalliseeppoksen, eli V.A. Koskenniemen kootut runot. Vanteron kootut, ne katosivat myöhemmin jossakin muutossa, eli eivät palautuneet lainasta, vaan pitivät olla siellä. Myöhemmin tutustuin myös erääseen toiseen Koskenniemeen, mutta se on ehkä toinen tarina, ehkä ei.
Veikko Antero Forsnäs, saksalaisten avustuksella tuo varsinainen Vantero joukkoineen eteni aatteineen lähes Uralille. Hänestä olisi siis saattanut nousta suomalaisten Kuningas Höpö. Pippeli otsikossa. Tästä eräs entinen naisystäväni puhui paljon. Tosin käytti sitä Koolla alkavaa nimitystä. Jälkimmäinen Koskenniemi muuten ohjasi Vanhalle Ylioppilastalolle Kuningas Ubu’n, joka tanssi rahisevalla alustalla tuo järisyttävä elin otsassaan. Eräänlaista kulttuuria siis kaikki tyynni tämä keveä muistelo.
No, ei se Veikko Antero niitä polttouuneja kotimaahan saanut, kävi vain Vantero Saksanmaalla kansanmurhaajia ihailemassa. Ei saanut muurattua vaikka oli luutavasti niitä vapaita muurareita. Ordnung muss sein tahi tulee Länsimainen Perikato. Se juuri siinä niin sanottuna kotimaisena runousihanteena. Niin no, olen minäkin lukenut kaikenlaista, mitä noista. Mutta niin, ei se järjestys, ei se säilynyt, ei se säily, se ei ole edes niin sanotun luonnon olotila.
Mutta eivätkö nämä nykyisetkin, siis nämä kotoiset ’vähä- orvot’ ja vähäjärkiset fasistimme ole aivan kuin Spenglerin jälkeläisiä, ja huvittavinta tietysti että eräs heistä johtaa puhetta eduskunnassa. Eräs noista ’Vähänöistä’ pakeni kuulemma äskettäin Ruotsiin kun toimi pääkaupungissa päättyi. Siellä aina ystävä (KOP). Ehkä historia sitten joskus aikanaan muistaa moista paheksua.
Vai niinkö oli? Että oltiin ’sillä puolella’. Ehkä järki voittaa, ehkä ei. Jos et ymmärrä miksi saksalaiset vaativat järjestystä, käväise itse katsomassa. Kun tätä jengiä seuraa sivusta, arvelee että monet ovat. Joskus matkailu avartaa, joskus ahdistaa. Järjestys siellä päässä, pään sisäisenä ja ihan jäykkänä.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti