Aiemmin maata johdettiin enimmäkseen kännissä, tuolloin oli esimerkiksi ulkoministerin mahdollista ajaa jalankulkijan yli, paeta paikalta ja selvitä sakoilla asemaansa menettämättä.
Ryyppääminen oli tuolloin, siis noin edellisellä vuosisadalla niin sanottua ’yhteiskunnallista vaikuttamista’.
Saattoi olla pieni todennäköisyys tuossa että ulkoministeri pakeni yliajopaikalta koska oli juovuksissa.
Nykyään saattaa vaikuttajarattijuoppo jäädä joissakin tapauksissa jopa kiinni. Rakenteellinen väkivalta oli kuitenkin merkinnyt vaikuttajarattijuopon tulot aika vähäisiksi ja päiväsakkojen pienuutta valiteltiin syvästi lehtijutussa. Ehkä jeparit katsoivat että raippoja jaetaan riittävästi myöhemmin niin sanotussa julkisuudessa.
Kumpi voittaa karhu vai leijona, kyseltiin jossain muistaakseni tänään, eiku siis se entinen korkeushyppääjä vai tää nykyinen triatholonisti. Kumpi voittaa? Tärkeintähän on voitto. Jalosta kilvasta viis. Miten nämä aikakauden kilpailevat keskenään, on aika vaikeata ymmärtää, ellei sitten yritä väsätä myyvää artikkelia tyhjästä.
En tiedä miten tuo pitäisi ilmaista. Triathlon. No, mm. fietzillä siinä ajetaan. Mielellään hymy huulilla. Ehkä sittenkin ’myönteinen juttu’ meidän pressasta? Jotain huvittavaa näissä on, joskus Ahtisaaren aikoihin pressaa esiteltiin heittämässä koripalloa. Tuo jälkimmäinen kehui saaneensa runsaasti liikuntaa matkusteltuaan vaalikampanjansa aikoihin, eli liikuttuaan vaalibussilla paikasta toiseen. Tuo Hyväuskoisten Sanomien Churchill.
Yhteiskunta on vaikuttunut näistä mahtimiestensä kamppailuista. Yhteiskunta vaikuttaa vaikuttuneelta. Yritykseni hakea sitä juttua jota vilkaisin joskus iltapäivällä olivat valua hukkaan, sillä se oli kadonnut sinne internetisivujen helvetilliseen kitaan. Känä vai Alex? Niin. Mitä väliä? Ei mitään.
Jonkinlaista hauskaa jutussa edusti maininta Suomen Talvisota yhtyeen biisistä Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa, mutta miten käy Kekkoselta rock’n roll? Aikoinaan eräs kuuluisa radiojuontaja kiersi maata julkaistuaan ”Kielletyt levyt” teoksen. Kysäisin häneltä, miksei Suomen Talvisotaa mainittu? Vastaus oli selvä, tekivät sen levynsä puoli-ilmaiseksi Yleisradion tiloissa, mikä oli – käsi sydämelle – paheksuttavaa. Siis paheksuttavampaa kuin Yleisradion aikoinaan soittokieltoon pistämät platat.
No, nyt siellä on varmaan uusi Jaakko juontamassa, en ole juuri kuunnellut. Paitsi tietysti sitä porvarillisempaa, eli Ylen Ykköstä, joka nykyään soittaa iltapäivisin muun muassa poppia vuosien takaa ja juttelee väliin niin sanottuja mukavia. No, mitä se tietysti minulle kuuluu, paitsi että oli näköjään jäänyt radio auki uutisten jälkeen ja kuului se loputon yleisön nuoleminen keittiöön saakka ja tietysti ’ne’ välilevyt. Jos tietää jotakin klassisesta musiikista, niin mitä sitten?
Väsäsin aikoinaan kanavalle muutaman dokkarin. Silloin siellä oli – mutta vain osittain – vähän eri meininki. Mutta siitä on aikaa, paljon aikaa. Nyttemmin on tuntunut aikamoisen turhalta vääntää moisia yhteiskunnallisia huutoja ja mukamas välittää.
Välitin jopa niin paljon että lopulta eräs Katso-lehden senttari joka oli ilmeisesti jotenkin esimiestensä pakottamana ajettu kysymään minulta jotain soitti puhelimella ja kysyi minulta jotain. Vastasin että dokumentissa esitettiin näkemys jonka mukaan jokainen haluaa olla oman elämänsä subjekti, ei toisten tekojen objekti, mitä senttari ei lyhyessä palstan päässä tietenkään maininnut.
Päädyin palstan päähän. Sinne sitä lopulta. Päätyy.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti