Varmaankin yritin viime yönä vähän kuunnella ns. äänikirjaa taas kerran. No, lukija oli huono ja taisin nukahtaa tasaisin väliajoin. Kirjailija on eräs sveitsiläinen, ranskaksi kirjoittava Joel Dicker tai sinnepäin. Tosiaan, tuon Joël etunimen e-kirjaimen päällä on kaksi pistettä, ja en ihan heti keksinyt miten moinen saadaan aikaiseksi tällaisella keskivertonäppäimistöllä, mutta mitäpä siitä!
Kysymys oli erään henkilön katoamisesta, siis naisoletettu joka oli aiemmin saanut potkut täysin väärin perustein jostain newyorkilaisesta taidelehdestä. Aikaa kuluu mm. taidelehden päätoimittajan sivusuhteen kuvaamiseen, rakastajatar on nuori ja jotenkin vähän merkillisesti onnistuu lypsämään päätoimittajan vararikon partaalle. Ehheh-heh-heh!
Kivoja juonipolkuja siis siinä sivussa. Ajattelin että joku saattaisi kuvata kerrontatyyliä eräänlaiseksi jaaritteluksi. Erityisen hyvin tämä Joel epäonnistuu siinä, miten hän yrittää täysin epäuskottavan dialogisen (vuoropuhelua siis) kerronnan avulla kertoa miten tuo nuori rakastajatar lypsää päätoimittajan pankkitiliä kunnes siellä ei kertomuksen mukaan ole enää senttiäkään.
Saattaahan vika olla tietysti käännöksessäkin. Vaikka kirja on varmasti saatavilla alkuperäisellä kielellä, en luultavasti ryhdy moiseen vertailuun. Kaikkihan juontaa alun perin siitä, kun satuin joskus aikoinaan lukemaan Dickerin teoksen Huoneen 622 arvoitus, mikä oli minusta tuolloin ihan mukiin menevä juttu. Myöhemmin taisin yrittää myös ”Alaska Sandersin tapausta” ja ”Harry Quebertin tapausta”, mutta ne eivät erityisesti iskeneet. Taitaa olla että jälkimmäisestä on jokin tv-sarja jossain suoratoistossa olemassa. En ole katsonut.
Taitaa olla nyt aika luopua Dickerin valituista kertomuksista, nämähän ovat sellaista rönsyilevää mm. poliisi, ym. draamaa enimmäkseen. Mutta saattaisin edelleen suositella jollekulle tuota mainitsemaani enigmaa, eli ”Huoneen 622 arvoitusta”.
Meni ilta vähän niin kuin soitellessa ja yritin sitten syventyä Yle Areenan Palkkatappajaan joka on kesken noin episodissa 4, mutta jostain syystä katsominen etenee sillä tavalla pätkittäin, että välillä pitää vilkuilla tietsikasta tai kännykästä vähän sitä sun tätä ja juuri nyt mulle tuli kyllä yks kaks mieleen että pitäis tarkistaa pari nuottia joita olen viime aikoina hitaasti kirjoitellut.
Huomioni on siis vähän siellä sun täällä. Tänään. Ja varmaan myöhemminkin.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti