La section de rien! Villi ihminen, sydän vasemmalla, juoksua, melontaa, soittoa, nojailua, kissan palvelija ja mytologinen taruolento, kiva, epätavallinen aaadeeehooodee-setä, eiku faari! Kirjoitettu ihan itse, ei minkään tekoälyn tuotos!

Mytologinen taruolento

Säihkyvää!

Hyvin hoidetut hampaat? Kuka niistä aikoinaan vitsaili, ehkä eräs brittisosiologi muistaakseni? Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa asuvien ”hammaskuvat” niissä kait lähinnä ’high school yearbook’ kirjoissa aiheuttivat vitsailua, no, niistä myöhemmin vaikutti aivan kuin kehkeytyneen myös tuo aito ja typerä facebook-alusta. Mutta hän ei ollut Jean Baudrillard joka myös irvaili Hollywood-hymystä ja ’simulaatiosta’, niin, sitä paitsi viime mainittu oli ranskalainen ja filosofi. 

Ai että mua nyt harmittaa, ettei kaikki parikymppisenä luettu enää muistu millään mieleen. Tein jopa hakuja, mutta ei. Eikä hän mielestäni ollut analyytikko Bertrand Russell, filosofi hänkin.

Kissan olemassaolo tässä juolahtaa mieleen ja eräs toinen ranskalainen filosofi jonka taloudessa myös eleli kissa. Ajattelen välillä sitä kirjettä japanilaiselle ystävälle, joka on minua aina suunnattomasti huvittanut! Niin, ranskalaisia filosofeja, niitä niin sanotusti piisaa, mutta tarkoitan nyt Derridaa. 

Ajattelenko koskaan siinä saunaan mennessä riisuutuessani, mitä kissamme mahdollisesti tuumaa alastomuudestani? Täytyy sanoa, että enpä juuri. Russell puolestaan arvuutteli kissa olemassaolosta, eli jos kissa jää sinne huoneeseen ja itse poistutte, että onko se siellä edelleen. Tuota olemassaolon todistamista on pohdittu myös useissa avaruuteen sijoittuvissa tarinoissa. Tosin nuo tarinat voisi nykyään sijoittaa vaikkapa tavalliseen yksiöön, missä ihminen yksin asuu, eikä enää usko niiden olemassaoloon jotka eivät ole välittömästi nähtävillä ja läsnä. 

Hemmetti! No, tänään kävi kuitenkin niin, että hampaani todettiin hammashoitajan vastaanotolla hyvin hoidetuiksi. Vaikka Hollywood-hymyä minun pärstästäni ei enää lähde, en tiedä onko koskaan lähtenyt. Ja puolen vuoden päästä sitten taas uudelleen jos ikää piisaa. Aikaa piisaa tässä maailmassamme joka tapauksessa olit itse täällä tahi et. Jotenkin se varmaankin liittyy vanhenemiseen, että tulee tuo ’jos ikää piisaa’ silloin tällöin mainittua. 

Mediassa on viime aikoina ollut aika paljon juttuja jotka viittaavat lievää vahvempaan alkavaan sotapsykoosiin. Niin, ei olis taas pitänyt ollenkaan vilkaista, mutta näköjään nyt on haarukoitu jo ”sodanaikaisten” ruokakauppojen määrä tässä maassa. 

Tehdään juttu ja pannaan joku huoltovarmuuskeskuksen setämiesoletettu kommentoimaan, että ”sodan riski on pieni”. Jos se olisi kovin pieni siellä pienessä huoltovarmuusmielessä, ei kait tuollaisia katsauksia tarivitsisi tehdä?

No niin, tämä vain sellaista täysin tyhjänpäiväistä retoriikkaan, jota syntyy kun moisia katsauksia tarkastelee. 

Niin, olihan siellä myös se ”päivän Vornanen”. Hyvä, hyvä!

Voittaa melkein eilisen ”Jauhelihakastiketta hyväosaisten odotushuoneessa”  ta, ta, ta! 

Kommentit

Jätä kommentti