Ajatuksiin hiipi jostain miete, että 15. heinäkuuta on keskikesä, toisin kuin midsommar joka on vuoden valoisimpana aikana jolloin talven pimeys on lähes unohtunut. Nyt on jo merkkejä elokuussa koittavista lämpimistä, mutta pimeistä illoista.
Olen toipilas, venäytin vasemman hauiksen jänteen melontatouhuissa. Käväisin fyssarin pakeilla, toipuminen vie kuulemme jopa kuusi viikkoa, nyt on mennyt kaksi ja puoli, eikä vasen käsi enää tunnu kovin pahalta jos sitä ei liiemmin liikuttele. Fyssari maksaa täällä julkisen terveydenhuollon palveluna noin kaksi kymppiä. Jouduin ajamaan vastaanotolle Kotkaan koska täällä syrjemmällä ei tähän aikaa vuodesta ja tuskin muutenkaan ole moista palvelua.
Terveys/arvaus/aseman/keskuksen ovet Karhulassa avautuivat tasan kello kahdeksan, sisäpuolella odotti virkaintoinen vahtimestari, ilmeisesti jonkin vartiointiliikkeen jäsen, siis lähinnä pelottava ilmestys. Sitten henkilökunta marssi jostain sosiaalitiloista pilttuisiinsa, ehkä viittä yli olin vastaanotolla, odoteltuani rakennuksen ulkopuolella ovien avautumista viisitoista minuuttia, niin, olin tosiaan pitkämatkalaisena paikalla ns. hyvissä ajoin. Fyssari oli asiallinen, siitä kiitos.
Joskus kauan sitten nämä julkisen terveydenhuollon palvelut olivat tosiaan ilmaisia, nyttemmin hinnat vaan nousevat fasisti/natsihallinnon myötävaikutuksella. Hyvä, hyvä!
Olen täällä Länsi-Siperiassa vähän niin kuin evakossa puolison mökillä. Aamukahvi venähtää helposti lähelle puolta päivää. Katselin äsken tänne raahattuja soittokamoja, tosiaan tuo ilmalämpöpumppu pitää sisätilat aika viileinä, tänään ilmatiede lupaa iltapäiväksi +25°C. Ehkä voin tänään vähän treenata jos siltä tuntuu.
Ajatella, että ehdin aika monta mukavaa melontareissua ennen tuota ikävää tapausta. Ja jos käsi antaa myöten ehdin vielä muutaman ennen syyskylmiä ja kuivapukua. Eilen kävin noukkimassa kanttarelleja lähimetsästä. En ole vuosiin juuri liikkunut metsissä, enimmäkseen merellä ja ”kaupungissa” rivarin takamaastossa, jota niin sanotut oikeat kaupunkilaiset varmaan kutsuvat metsäksi.
Kaupunki ei ole oikea kaupunki eikä metsä oikea metsä siellä. Täällä syrjemmällä, asuintoverin kesäasunnon tienoilla on oikeaa metsää, tosin metsätiellä vastaan tuli nuorehko naisoletettu, sanoi vienosti ”hei” ohikulkiessaan. Muita ihmisiä en metsässä tavannut enkä sitä sutta, ilvestä tahi karhua joita myös täällä liikkuu, tosin nuo metsän pedot luultavasti kiertävät ihmisen kaukaa.
Olin vähän hämmästynyt, en ollut varautunut siihen, että tapaan ihmisen tässä metsässä, jossa tosin kulkee hiekkatie ja näköjään myös sähköpylväikkö kohti lähellä olevaa, erämaajärven kainaloon rakennettua asumusta. Mieleen juolahti eräs kirjallinen teos, ”Ihminen holoseenissä” taisi olla niteen nimi.
Varasin kirjastosta erään runoilijan tuoreen teoksen, olen näköjään varausjonossa toisena, mikä luo toivoa että saan kirjan käsiini ennen syksyä. Teoksella on jännittävä nimi. En tosiaan ole vuosiin lukenut runoja, vaikka noita vanhoja runoteoksia on hyllyssä muutama, saati että olisin itse vaivautunut jotain kirjoittamaan. Netistä löysin yhden, tulkoon se nyt julki tässä:
Ohjeita? – katkelmia satunnaisesta runoudesta
kuolleen runoilijan neuvot
elämän yleisohjelma
no
ei sellaista
eihän edes shakespeare
ei marlowe
yhtyivät vain tanssiin
idioottihölkän ohjeeton kutsu
moraalin joustoneuleella
…no niin.
Taustalla lienee Marlowen runo ’antic hey’
”My men, like satyrs grazing on the lawns, / Shall with their goat-feet dance the antic hay.”
Marlowe oli Shakespearen aikalaisia, muistaakseni.
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti