Kävin kirjastossa, koko joukko nimikkeitä korvan takana, tai oikeastaan päässä, eli lueskelin alkuja ja keskikohtia ns kursoorisesti ja jos tässä onnettomassa kirjoitussovelmassa lyhenteen perään pistää pisteen, esim. Ns. Niin seuraava sana alkaa kapiteelilla, voi vittu, miten kiroankaan näitä kon(m)eita, eli kuten arvelinkin ovat nämä kirjalliset tuotokset sitä maataloussuomea mitä en millään näissä oloissa jaksa, tarinoidaan, käydään korkeintaan götiksessä ja sitten takaisin, ehkä joku matti pulkkisen haamu siellä, ulkomailla, ruotissa ja pesäpuu itkee ja traktorin haamu veisaa tytöstä å sillalla, vesi mu(i)staa, kalsareissa likainen viiru ja pyykit on levällään tuvan lattialla, sillä modernismi jyrää ajatuksen nykyisenä näetyn ajan ratakiskolle, lapsen vieressä on vesipatteri ja lelut siellä välissä, sitten se on se kiskonpätkä, jonka vieressä odotellaan tulevaisuutta, mistä katsoen tämä nykymenneisyys on punottu oivaksi simulaatioksi, minä seisoo yksin hyllyjen välissä, vähän ikävissään siitä tulevaisuudesta, missä tämä nykyinen luodaan aivan kuin menneisyyden kuvaksi, niin kuin ihan siitä konservatiivin päästä muotoiltu historiankirjoitus, jossa palikat ja kok(kilat) ovat kohdallaan, kun lapsi vääntelee sitä ratakiskon pätkää, muotoilee, jokeltaa patterin vieressä ja pulkkisen matin naishahmo uupuu taakkansa alle, ei helvetti, mutta jotenkin noin se menee, miten olenkaan elämässäni lukenut mahdottoman määrän kirjallisia teoksia ja unohtanut, yli viidessäkymmenessä vuodessa ehtii unohtamaan paljon, eli suurimman osan, joskus muistuu mieleen joku brittiläinen tieteilijä tai se kissa siellä tyhjässä huoneessa ja joku teorianpätkä, eli kuka niistä olikaan se joka arveli että yhdysvaltain asukkaat voidaan huomata tai tunnistetaan virheettömästä hammasrivistöstä, jolla nuo kaukaiset natoliittolaiset hymyilevät kuvissa, muistan yhden muusikon jolla on aika huonot hampaat, asuu nykyään nashvillessa ja vierailee euroopassa tämän, tämän, on todella syytä toivoa jos katsoo meininkiä niin euroopassa kuin myös rapakon takana tai aasiassa, että kysymyksessä on vain sarkastinen, tulevaisuuden ihmisen luoma, menneisyyttä kuvaava simulaatio, johon olemme vangitut kuin keskeneräiseen kuvaan, jossa valheellisina odottelemme antoisampaa tulevaisuutta, sillä minä en millään saa tekstiä luontumaan niin pitkiksi kappaleettomiksi virkkeenpätkiksi kuin mielessäni siellä hyllyjen välissä toivoin, vaan lause toisinaan katkeaa omituiseen pisteeseen, (.) jonka tuolta puolen ajattelu(a) aivan kuin käynnistyy uudelleen, vähän toisenlaisesta näkökulmasta tai muuten vaan muuntuneesta aatoksen lonkerosta, yritän korjata asiaa soittelemalla tekstin edessä, ikävystymällä, niinhän ne parhaat kappaleet aikoinaan syntyivät, ikävystyneenä eräässä punaisessa talossa kuivatun järven rannalla, missä, eli juuri siellä koin aikoinaan vitutuksen syvimmän olemuksen, sen kovan ytimen ja lähes lihallisen läsnäolon siinä pienessä, alkeellisesti varustetussa keittiössä, missä kuitenkin oli jonkinmoinen keittolevy ja kahvinkeitin.
Niin, tietysti kahvinkeitin! Darüber muss man…
Mytologinen taruolento 
Jätä kommentti