Jouduin kaupunkiin…

..tai pääsin, en tiedä, mutta runosuoni sykkii raamatullisesti;

’joka toinen sana kirosana, saatana, raamatullinen, joka toinen sana, saatana’; 

…onhan siinä jonkinmoista kuksetta, perkele, jostain syystä eräs Ingmar Bergmanin elokuva kummittelee kirjallisissa teksteissä, jotka syystä tai toisesta suodaan eteeni, aivan kuin luettaviksi, mikä on ihmeellistä, muistaakseni luin taannoin erään teoksen joka käsittelee pääasiassa tuota eräälle saarelle sijoittuvaa elokuvaa, jonka pääosassa on siis ruotsalainen miesoletettu, ja jännittävää on,  kun eräs eteläafrikkalainen, myöhemmin brittiläinen naisoletettu kirjailija tarjoilee samalla idealla ja ajatuksella kustantajille käsikirjoitusta jonka pääosassa olisi naisoletettu, ei idea saa ketään innostumaan, tämä kirjailija muuten on, eräs Deborah Levy, jonka teokset ovat kerrassaan mainiota luettavaa, mutta olisin tuskin tuota Ingmar Bergmanin elokuvaa muistanut, ellei se olisi noussut esille juuri eräässä Levy’n teoksessa, jota olen muun ohella viime aikoina lukenut, niin taisin mainita, että en paljoakaan muista noista kirjallisista teoksista, eli viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana luetusta, vähän sama juttu kuin se, ettei niitä kaikkia hienoja niin sanottuja ’ĺikkejä’ muista improvisoidessa, eli siis soittaessa, tämä ’likki’ on täysin suomalainen ilmaisu, joka on johdettu sanasta ’lick’ jonka tarkempia määritelmiä kannattaa haeskella sanakirjoista tai alan kirjallisuudesta, vaikka taitaa olla, että tarkempia määritelmiä haeskellaan nykyään  laajennetulla kielimallilla (llm) ladatuista verkkosovelluksista, eli siis vain vääriä vastauksia kuten yleensä, niin, taisin juuri äskettäin lukea ettei sanonnan ”morkoonit soi” etymologiaa ole pystytty selvittämään, vaikka tuo ”morkooni” on epäilemättä jonkun varsin suomalaisen natiivin lausuma ”morgon”, eli siis ”morkon”, siis mistä vitusta minä tämän tiedän, no en ainakaan mistään sieltä päinkään, mutta olen esimerkiksi kuunnellut miten nämä suomenkieliset äänikirjain lukijat ’ääntävät” ruotsalaisia nimiä ja paikannimiä, josta helpohkosti mieleen juolahtaa, että tuo tavattoman sivistynyt suomalainen ihminen luultavasti lausahtaisi ”morkon” ruotsinkielisen ’morgon’ sanan saapuessa siinä luettavassa tekstissä aivan kuin yllättäen vastaan, ei siis millään pahalla, mutta ei millään hyvälläkään kun ne morkoonit, eli aamun kellot tuossa sanonnassa kalkattaa, ai että mistä minä edelleen tuon tiedän, no, en yhtään mistään, päättelen vain varovasti moisen sanonnan etymologista alkuperää, ja totta tietysti on ettei minulla ole koko asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että tulin tuossa eräänä päivänä selailleeksi internettiä (kirjoitetaan korrektissa ilmaisussa isolla iillä) ihmetellen moisen sanonnan alkuperää ja silmiini osui vanha, muistaakseni kielikellon artikkeli, nuo ruotsalaisen aamun ruotsalaiset kirkonkellot, kuin jossain vanhassa Ingmar Bergmanin elokuvassa, jonka joku joskus jossain muistaa hämärästi aikaa sitten nähneensä, se joku voisi olla tietenkin esimerkiksi eräs verve, tuo hieno ihminen, joka eräiden sattumien vuoksi nauttii esimerkiksi äspoonusta, sun muita osuuskaupan etuuksia ja on ihmetellyt miksei niitä kassan hihnalla kiliseviä ja kalisevia tavaroita ajeta kassan jälkeen takaisin ostoskärriin sen sijaan että ne jäävät ikävästi kinnaamaan siihen liukuhihnaa seuraavaan perälautaan, mutta vaivasta varmaan päästään sitten kun kassapuolella on siirrytty kokonaan itsepalveluun ja jokainen lueskelee omien ostostensa viivakoodit itse, tosin siitä itsepalvelupuolelta ei vielä saa esimerkiksi sitä keskiketterää olutta, eli hiipivää hulluutta tai armiro-askia, saati north stateja joita se susikoski aikonaan niissä – olikohan se joku Sariola, Mauri tai vastaavat tiedot, se kirjailija? – tavattoman jännittävissä dekkareissa sytytteli ja poltti, nykyään ei moista tekstiä enää luultavasti liiemmin suvaita, vaan tulessa on puoli bordeaux’ta eli kotoisasti pordoota, kuten erään kansallisen radioyhtiön uutisissa äskettäin mainittiin samoihin aikoihin kun eräässä toisessa niin sanotussa tiedotusvälineessä kysellään voiko maastopaloalueelle varatun matkan perua, mistä mieleeni jotenkin juolahti että tietenkin sinne maastopaloon kannattaa lentää, onhan lentäminen osa tätä nykyistä turismin kaapuun pukeutunutta joukkotuhontaa, pelkät sodat ja tavanomaiset luonnonmullistukset eivät ole tämän lämpenemisen rinnalla yhtään mitään, eli varaa ihmeessä lento sinne metsäpaloon, sinne, sinne ja syvälle! …

…sillä jokaista täysjärkistä ihmistä psykiatria kutsuu nykyään termillä 

”syvästi masentunut”.