Lukuisaa, revisio tämäkin

Sattuu kaikenlaista jännää, vuokraan eräältä risto rämältä, siis jonkinlainen moottoriöljyputiikki tossa keskustassa tekstiilipesurin, mikä onkin sitten suoraan sanoen ihan rämä, eli epäkuntoinen, joku nainen jolle reklamoin lupaa lopulta ”hyvittää vähän” epäkuntoisesta vehkeestä, eli siitä puuttuu yksi aika olennainen osa, on näköjään pistänyt edellinen vuokraaja vahingon kiertämään, niinhän se hyvä laitetaan sinne kierrokselle, marjametsässä tossa nukumalähiön laidalla on viime päivinä ollut yllättävän puheliaita henkilöitä liikkeellä, sanoisin että kaikenlaisiin kysymyksiin olen vastaillut, kun noin yleensä kun juoksen siellä hiekkateillä lenkkiä ei kukaan edes tervehdi, mutta marjastamisessa on se jokin, kuten siinä vanhassa piisissä, jossa se jokin on jollakin śinulla´, etenen hitaasti kirjallisuuden parissa, torkahdellen tekstien edessä, vasemman käden hauiksen jänne on paranemaan päin, niin ajattelen, siis ehkä olen paranemaan päin, olen, on paranemaisillaan, mutta ei aivan ja nää aamuiset korvamadot, nää tappavat korvamadot, joskus ihmettelen mistä ne kumpuavat, mutta samalla aivan kuin unohdan, että työskentelin pitkään paikassa jossa radio perssuomi oli jatkuvasti avoin ja huusi sitä epämiellyttävää suomi-itsemurha-finaali-iskelmää, sitä suoltui jatkuvasti molempiin korviin, syötettiin, en ole säästynyt lieviltä vammoilta, niin ja, tuskin siellä olisi voinut sellaisia korvatulppia käyttää eli tuo karmea humppa tunkeutui, ja se hirveä sirmakka tietysti sekin, se soi, olisin halunnut vetää sen vehkeen suoraksi, mutta niin, pitihän siellä esimerkiksi työntekijöiden kanssa keskustella kaikenlaisista asioista, onneksi ei enää nyttemmin tarvitse keskustella tuon firman työntekijöiden kanssa, mutta nuo hirvittävät virret soivat edelleen ajoittain pään sisäisinä kauhistuksina, kuinkas muuten, yritän pysytellä eräiden asioiden kintereillä, onneksi on nuo soittovehkeet tuossa ihan lähellä, olen jotenkin saanut taas sitä vanhaa potkua soittoon, en tiedä mistä tarkalleen tulee tuo energia, en tiedä haluanko tietää, niin monta kertaa olen tuuminut, ollut vaiheessa jossa se soittaminen saattaisi kokonaan lopahtaa, kamojakin myin välillä pois, ostin taas takaisin, en osannut päättää, aina kuitenkin vähintään pari kitaraa siinä jossain lähellä ja vireessä, keskustelen niiden kanssa, ajoittain, eli jatkuvasti, löydän jotain uutta, se on jokseenkin ihmeellistä kun ajattelee että tätä on kuitenkin kestänyt, vähän pätkitellen yli viisikymmentä vuotta, mutta tosiaan nuo häiritsevät itsemurhaiskelmäin riimit joinakin aamuina vaivaavat ja jotenkin, niin, tässä iässä, ymmärrän että tuo vaiva loppuu vasta sitten kun mieli käy manan majoille, jokseenkin kummallista muuten että tänään sain hieman veronpalautusta ja jouduin lähes samaan syssyyn tekemisiin suomen postin kanssa, tilattuani kolme kielisettiä postin instanssi ilmoitti että paketti uusia kitaran kieliä kannetaan joko postilaatikkoon tahi oven taakse, oven taakse, no ehkä kaikki käy hyvin, mutta en taida olla loppuviikosta edes näissä maisemissa ja se laiha paketti 009-042 kieliä makaa sateesta kastuneena tuossa ulkoportaalla tai ainakin tällainen näky noista postin metkuista kehkeytyy, onneksi täällä ei tietääkseni ole saaristo-osoitteita lähimain jonne paketti saatettaisiin toimittaa lähes saavuttamattomiin, nythän ovat vielä olleet nämä liikennerajoitukset tuossa merellä kun puolustulaitos torjuu mahdollisia drooneja tai ainakin tarkkailee horisonttia, tosin juhannuksena kun meloimme pienellä porukalla tuolla ulkomerellä niin siellä sellainen haminaluokan ohjusvene harjoitteli ammuskelua eli ammuskeli, jännittävä hetki siellä, ulkomeren laidalla, leiriydyimme ulkosaareen ja haminaluokan alus ajoi siitä ohi, sellaista matalaa väylää, ehkä kohti haminaa, yritin saada otetta uudehkosta kotimaisesta kirjasta pestyäni sohvan tuolla melkoisen epäkuntoisella tekstiilipesurilla, mutta ikävästi torkahdin kesken kolmannen luvun, suoratoistelu soitti taustalla jotain uutta ja jotain ikivanhaa, kaikki, kaikki on niin kuin, on niin kuin samalla tavalla kuin on aina, vehkeet vähän epäkuntoisia ja torkahduskynnys matala tekstin edessä, suunnittelin jo mitä sanoisin kun huomenna palautan tuo rämän vehkeen sinne rämälle, mutta ehkä en sano mitään, se lienee todennäköisin vaihtoehto tuossa tulevassa nykyisyydessä.