Otin lämpimän kupin astianpesukoneesta kun pesuohjelma päättyi, kahvikin on juuri keitettyä, pitää muistaa tää lämmin kuppi tässä kylmässä maailmassa.
Kävin sisällä syömässä jonkinlaisen lounaan, jotain salaattia, enemmän tai vähemmän kasvismakkaroita ja leipää, eli helvetin terveellistä. En enää muista koska se alkoi, mutta aivan jokainen kerta kun käväisen pirtissä kuulen hälinän ja puheensorinan eteisessä ennen kuin avaan oven tupaan. Kun ovi aukeaa, ikivanha puheensorina hiljenee. Mainitsin asiasta terapeutille, joka ei sanonut mitään. Taisin luennoida hänelle myös esimerkiksi meren, metsän, ynnä muun luonnon ja esimerkiksi kivien metafyysiikasta, mikä saattoi vaikuttaa asiaan.
Vuosia myöhemmin kävi sitten ilmi että terapeutti olikin ”vain” sosiaalityöntekijä, asian todellisen jaman minulle tarjoili eräs arvauskeskuksen terapeutti aika pilkalliseen sävyyn. Asia muistui mieleen kun katselin lompakkoon unohtunutta lappua johon terapeutti No2 oli raapustanut päivystyksen puhelinnumeron. Pidän henkilöä aika epäilyttävänä. Hän näkyi olleen taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajan Facebook kaveri. Samalla käynnillä kävi ilmi että väylä kunnolliseen terapiaan aukeaisi uudelleen ainoastaan lääkärin lähetteellä. No, ei auennut, homman torppasi lopullisesti psykiatrisen poliklinikan johtoon noussut, nimensä perusteella luultavimmin venäläissyntyinen psykiatri.
Saatoin tosiaan olla jonkin sortin sosiaalitapaus. Olin aivan kuin pudonnut jonkinlaiseen väliin, tosin en tuolloin asiasta juuri välittänyt, mutta oli mukavaan käydä juttelemassa ammatti-ihmiselle noina mentaalisen velkasaneerauksen harmaina päivinä.
Mainitsin terapeutille No1 myös siitä että työpaikan mukamas psykiatrinen sairaanhoitaja oli kertonut aika tarkkaan kaikki asiani eräälle niin sanotulle työkaverille. Kotkan lääkärikeskus vai mikä lie potilastietojen annnon keskus se siinä? Kun otin yhteyttä kyseiseen psykiatriseen sairaanhoitajaan, hän väitti että kysymyksessä oli ”normaali” käytäntö.
Kerroin asiasta myös niin sanotulle esimiehelleni joka ei tehnyt asialle mitään. Kansallinen radioyhtiö on jaksanut myöhemmin uutisissaan elämöidä muualla julki vuodetuista potilastiedoista, mutta kuka sitä nyt omaan pesään kusee, ei varmaan edes se niin sanottu mot?
Samalla työpaikalla osa porukasta oli muutenkin aika uteliasta. Kun pistimme talomme myyntiin pääkaupunkiseudulla, kävi eräs työkaverini arkkitehtimiehineen asuntonäytössä katsomassa millaista meillä on kotona. Kertoi myöhemmin itse, että olivat käyneet meillä. Minusta se oli lähinnä pöyristyttävää.
Eräs toinen ”työystävä” ryntäsi sen seuraavaksi hankitun omakotitalon ovesta sisään kun olimme sinne juuri muuttamassa. Myös tuollainen käytös oli minusta perin kummallista. Silloinen siippani ihmetteli, miksi suhtauduin noihin ”työtovereihin” niin nihkeästi.
Otan lämpimän kupin astianpesukoneesta kun pesuohjelma päättyy. Kahvi on juuri keitettyä. Pitää muistaa tämä lämpimän kupin taktiikka tässä kylmässä maailmassa.
Jätä kommentti