Huomaan lievästi lievää, jotenkin tulin peruneeksi pari juttua, ihan varmuuden vuoksi, kun ajattelin et mun on jotenkin saatava tuo eräs toinen homma, eli ääni toimimaan parin päivän päästä. Siis lievää köhää nyt.
Oliko tarpeeksi epäselvästi ilmaistu?
Onko tämä selkeästi edellisiä vuosia lämpimämpi syksy vielä masentavampi kuin se entinen, tavallinen ja viileä? Kaivoin eilen vähän ojaa kesäasunnolla ja tulin jotenkin hieman kipeäksi ja väsyneeksi, vaikka harrastan varmaan aivan tavattomasti liikuntaa, kuten kymmenen kilometrin hölkkälenkkejä ja sen sellaista.
On ollut hieman yritystä olla tyystin kajoamatta erilaisten uutissivustojen syövereihin, ikään kuin tässä syksyssä ei jälleen kerran olisi muutenkin tarpeeksi, jopa niin että unohduin tossa yks päivä soittelemaan ja myöhästyin siitä viikon ainoasta kokouksesta. Hassu juttu tuo vakioajan muutos, miten sitä merkkaa sen poikkeusajan ihan itse kalenteriin ja muistaa silti vaan sen vakioajan, eli miten se tilaisuus on ollut aikaisemmin aina samalla kellonlyömällä.
Kuuntelin yhden keskinkertaisen ja keskinkertaista pidemmän äänikirjan ja olin aika pettynyt koko juoneen. Niin. Noita rikosromaaneja sisin himoitsee aina välillä, mutta niissä ei ole juuri uutta, vain samoja käänteitä ja siten samoja pettymyksiä noihin tavanomaisiin juonenkäänteisiin. Sama juttu tietysti myös siellä visuaalisen puolen suoratoistosisällöissä, kaikki nähty ja piste? Ja se kysymys tietysti miksi taas kerran maksoin tästä paskasta? Haluanko näin kovasti tulla ajoittain huijatuksi oikein kunnolla?
En tiedä osaisinko itse kertoa sen kummempaa tarinaa, kerran, vuosia sitten, lähetin pari käsistä näytille, mutta ne eivät johtaneet mihinkään ja se kaikkein potentiaalisin kustannushenkilö pitkään sairasteltuaan sitten kuoli.
Ja ne käsikset jäivät sinne jonnekin, kenties arkistoon. Nykyään lähinnä toivon, ettei niitä kukaan lue. Mutta. Rauha hänen muistolleen, ehkä joku arvaa kuka se oli.
Niin tosiaan. Oli. Jäi sinne ajan käänteisiin ja laskoksiin jonne ei voi ainakaan nykytietämyksen mukaan palata. Siis se aikamatkustus ei näytä toteutuvan ihan lähiaikoina jos kohdallani koskaan, tosin saatan aika helposti matkustaa ja uppoutua muistoihini jopa niin etten juuri näe tai kuule mitä ympärilläni tapahtuu. Jospa siinä se supervenienssi sitten? Olisiko siitä ”quantum engtanglementista” kenties jotain apua, ainakaan en edelleenkään ymmärrä miten ”engtanglement” kääntyy ”lomittumiseksi”.
Ehkä joku viisas, eli siis se eräs esko, joka on hyvin ollakseen omasta paremmuudestaan muihin verrattuna, siellä jossain maailmankaikkeuskirjassaan tuonkin selittää. Hah! Pelkään pahoin ettemme ehdi siihen aikakoneeseen, vaan joudumme aivan toisenlaiseen myllytykseen joka kenties muistuttaa juuri sitä ”sotkeutumista”.
Kukapa muu muuten olisi osannut ennustaan tulevaisuutta paremmin kuin Georg Henrik von Wright. Sitä jälleen kerran ihmettelin selaillessani hänen jo ajat sitten (1978) julkaistua teostaan ”Humanismi elämänasenteena”, josta suomennos julkaistiin muistaakseni vuonna 1980. Epäilen että jos joku niin juuri hän oli jotenkin käväissyt tulevaisuudessa, vai olivatko ne ”ajan merkit” niin selvät jo tuolloin, kun itse olin vielä kovin nuori, eikä minulla tietenkään ollut sellaista perspektiiviä aikaan kuin edellä mainitulla suomalaisella filosofilla.
Täältä kenties tähän, tai jonnekin etäämmäs. Edellisestä kirjoituksesta (itse)sensuroin suurimman osan, vain keskeisimmät jäivät siihen, näyttönä näytölle.
Vastaa