Aamupäivä kuluin huushollia siivotessa, tuntuu etten viime yönä nukkunut sitten yhtään, mutta vasta aamulla kello viiden jälkeen kun olin ruokkinut kissan ja syönyt muutaman voileivän sain kiinni ihanasta unen päästä muutamaksi tunniksi. Kuuntelin kauppareissulla autossa äänikirjaa, kirjoittaja luetteli pitkiä binaarilukuja, ilmeisesti todisteeksi siitä kuinka paljon teknisiä resursseja veisi perustaa tämän nykyisen maailma oheen jonkinlainen simulaatio. Nollat ja ykköset kuulostivat kauppareissulla yksitoikkoiselta litanialta joka ei kaltaiselleni tietämättömälle kerro oikeastaan juuri mitään. Olemme varmaankin jonkinlaisessa simulaatiossa selvähän se, vaikka emme sitä huomaa, ajattelin jokseenkin kyynisesti ja siunailin kirjoittajan, eli lukijan aika pahaa vikaa, suhauttaa ässää pahemmin kuin keskiverto stadilainen. Nyt hän puhuu renderöinnistä, vaikka hän voisi kertoa tietojen muuntamisesta katsottavaan muotoon, mutta hän on tietysti aivan eri sukupolvea, pelannut nuoruudessaan videopelejä ja suuntautunut sittemmin jollekin niin sanotusti tieteelliselle alalle. Ihmettelen edelleen, kuunneltuani äänikirjasta jo suurimman osan, miksi hän uskoo tahi olettaa simulaation olevan jokin suhteellisen paljon resursseja syövä tietokonesovellus. Tuulee ja pian sataa mahdollisesti lisää vettä, mutta pidän kiinni siitä että lähden vähän illemmalla juoksulenkille, mikä tässä iässä on oikeastaan sellaista kevyttä hölkkää. Ehkä en ymmärrä tämän tieteellisen henkilön simulaatioteorioista juuri mitään. Ajattelen miten juoksen jossakin tietokoneen ruudulle renderöidyssä sateisessa maisemassa, niin, juoksen tai pikemmin siis hölkkään. Tällaisella kelillä saattaisi olla eduksi siirtyä simulaatioon ja katsella sisätiloissa ruudulle renderöityä, sateessa ja tuulessa etenevää, hölkkäävää minää. Taivastelen taas miksi tämä ihminen on päättänyt lukea kirjansa itse, ehkä olisi ollut vakuuttavampaa jos tehtävä olisi annettu jollekin ammattilaiselle. Mutta tietysti, toisaalta emme voi perin juurin todistaa, eli falsifioida ettemmekö eläisi jonkinlaisessa simulaatiossa. Ehkä on säästetty resursseja lukemalla kirja tallenteeksi ihan itse tai homma on muuten vaan jotenkin kierosti determinoitunut. Ymmärrämme tietysti kaikki että mitään vapaata tahtoa ei moisessa simulaatiossa voisi olla, vai ymmärrämmekö? Tämä absurdismi alkaa taas naurattaa ihan vimmatusti, aamupäivällä kun istuin tässä samassa keittiössä juomassa kahvia ja tarkkailemassa miten pyykkikone tuossa nurkassa pyöri tasaisesti lueskelin huvituksen vuoksi joitakin päivittäisjournalismin tuotoksia ja hekottelin kuville joissa poliitikkojen päät näyttivät aivan pers… öh, tarkoitan siis takamuksilta. Käsiteltiin ilmeisesti kysymystä niukoista resursseista. Joopa joo, jollakin tapaa aika näyttävä tämä simulaatio jolle on annettu kovin niukasti resursseja eli tässä tapauksessa polttoainetta
(Jotenkin minusta tuntuu että julkaisen jonkin järjettömän pätkän tästä tekstistä blogissa. Kiitos ja anteeksi!)
*****
Jätä kommentti