kansainvälinen sana Lähtökohtana lähinnä ranskan essai ’essee; koe, yritys’ < latinan exagium ’essee, koe, yritys; punnitseminen, paino’, johdos verbistä exigere ’punnita, mitata; ajaa pois’, jossa ex- ’ulos’ + agere ’toimia; toimittaa, tehdä; työntää; ajaa’.
Joskus ajattelin jotain löyhästi toisiinsa liittyvää kirjoitelmien sarjaa, en tiedä miksi, ja samalla voisin todeta etteivät nämä peräkkäiset aatoksenriekaleet ainakaan liity toisiinsa edes löyhästi. Taannoin kirjoittelin myös niin sanottuja dekonstruktioita, mutta saattaa olla ettei kukaan ymmärtänyt mistä oikein oli kysymys. Niin, jos haluaa runsaasti lukijakuntaa, kannattaa varmaankin kirjoittaa jotain MYYVÄÄ, mitä se sitten ikinä lieneekään.
Jotkut kuuluisat myyntikirjailijat kirjoittavat saman tarinan aina uudelleen kehystettynä ja lähes kaikki ovat tyytyväisiä. Muistelen taannoin lukeneeni jotain postausta jossa tuota myyvää toisteisuutta käsiteltiin jonkinlaisella sarkasmilla, ehkä parempi jos en tässä mainitse yhdenkään hyvin myyvän kirjailijan nimeä, en edes sen televisiossa esiintyvän, jonka jaarituksia en ole koskaan jaksanut lukea loppuun, vaikka ne kuulemma myyvät hyvin.
Varmaankin niin sanotut kustantajat tietävät mikä myy ja mikä ei. Onneksi en ole päättämässä siitä mikä myy, sillä muuten ne teokset joita olisin valinnut jäisivät luultavasti myymättä tai myynti olisi perin vähäistä. Ajattelen edelleen löyhästi toisiinsa liittyvien lukujen sarjaa jotka eivät kuitenkaan ole niin sanottuja novelleja, eivätkä, no nyt hukkasin sen sanan niistä ajatelmista joita monet nykyään kirjoittavat, usein perin myyvästi,
Soitan yöllä jos muistuu mieleen se. (essee) Katsellaan jonkinlaisella kaukoputkella niitä omia ajatuksia, tai ehkä kiikaroidaan, molemmat edellä mainitut ovat luultavasti parempia ilmaisuja kuin esimerkiksi ajatuksen tyrkkääminen mikroskoopin alle. Siltä se tuntuu, mutta en tiedä miksi.
Ehkä ne olisivat sitten jonkinlaisia esseitä jos ne myisivät, mutta tiedän etteivät ne myy, sillä en edes halua sitä (myyntiä). Sama juttu tekemäni musiikin kanssa, eli minulla ei ole myyvää otetta, enkä oikeastaan halua myydä. Myyntiin tarvitaan otetta ja jonkinlaista suhdetta niin sanottuun yleisöön.
Onneksi sitä ei ole. Olen nolo, Elän, kirjoitan ja soitan jonkinlaisessa tyhjiössä. Lyhyesti: minä vaan kirjoitan ja me vaan soitetaan. Tuntuu jotenkin nololta jo se ajatus siitä, että joku sanoo jotain esitetystä musiikista tai jostain kirjoitelmasta. Siihen pitäisi jotain vastata.
Eli siihen pitäisi ihan itse sanoa jotain, eli joku terävä kommenti tai mukava huomio. Okei, niitä ei ole, ei minulla ole teräviä kommentteja eikä mukavia huomioita.
Olen se nolo nahjus tässä, siellä, siinä.
Lasken kirjoitusvirheet sun muut typot myohemmin, ehka lipsahti jopa vaara sointu, mene, tieda..
Vastaa