Blogi

No niin, tuuli oli tänään puuskissa parhaimmillaan jotain 16 m/s, kiertelin meren lahtia, pidin yhden maatauon kun takamus ei nyt jostain syystä oikein kestä istumista ton kuivapuvun kanssa.  Istun kajakissa ja merellä on kunnollista.

Myöhemmin, illalla, voi vaikka lämmittää saunan. Koivujen oksat, nyt hiirenkorvilla, hipovat taivaankantta, vielä viikko tätä vuoden hienointa kuukautta jäljellä!

Kuukauden eivät avaudu minulle siinä järjestyksessä kuin ne on kalenteriin merkitty. Muistelin että tammikuussa olin ehkä jo aloittanut luisteluhiihdon tavanomaisten juoksulenkkien lisäksi. Tai sitten se oli vasta helmikuussa. Joo, tarkistin asian siitä Polarin ihmesovelluksesta josta yritän parhaillaan eroon, umpihankihiihtoa tammikuussa, luisteluhiihdon aloitin kunnolla vasta helmikuussa. Lunta oli aika niukasti. 

Kaupunki avasi jäähallia kiertävän, maksullisen tekolumiladun. Kuusikymppiä kausi, muistaakseni. Hommasin sitten myös perinteisen sukset ja monot kun luistelumonot hiersivät jossain vaiheessa aika voimakkaasti. Sitten satoi sen verran lisää lunta että ne vähän pitemmätkin hiihtolenkit avautuivat. 

Tammikuussa oli helvetin kylmä, mutta sitten sää lauhtui aika paljon eikä kovia pakkasia enää koettu. Vaikka minä ajattelin, ei oikeastaan pelkäsin, että ehkä maaliskuu maksaa kovina pakkasina lauhan helmikuun, mutta niin ei käynyt. Sitten alkoi julma huhtikuu, ensin aika lauhkeana, mutta myöhemmin aurinkoisen kylmänä yöpakkasineen. Polttopuita kului edelleen jonkin verran muuhunkin kuin saunan lämmittämiseen. 

Pieni flunssa maalis-huhtikuun vaihteessa, siitä Polarin ihmesovelma rätkäisi kasan ”passiivisuusleimoja”, todella kannustavaa! En voinut noin kymmeneen päivään paljon liikkua. Vai edellyttäiskö kunnon Polar-suorittaminen pientä sydänlihastulehdusta? 

Ekan kajakkilenkin heitin yhdestoista päivä huhtikuuta, eli lähes kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna. 

Saatoin mainita äskettäin tässä erään lääkärikeskuksen. Itse asiassa epäröin hieman. Se jäi vähän vaivaamaan, siihen liittyy kaikenlaista. Onhan kysymyksessä lääkärikeskus. Niin, sieltä tietoja vuoti  aikoinaan silloiselle työpaikalle. 

Muistelen menneitä, ehkä huhtikuussa? Niin, ehkä se oli huhtikuu. Lääkärikeskus. Lääket.lis. A. Ameeba, hän piirtelee alkueläintä ruutuvihkoon ja selittää että ihminen on aivan kuin kehittynyt tuosta alkueläimestä. Ehkä parikymmentä vuotta sitten minulla on raskaan ryyppyputken jälkeinen olotila ja kokeilen kirjoittaako tuo runoilija minulle sairaslomaa ja kylkiäisiksi jotain rauhoittavaa.  Olen sittemmin lopettanut alkoholin käytön kokonaan, mutta se on ihan eri tarina. Näistä muistoista on jo aikaa. 

Sitten se tulee, sieltä, töks, siihen samaan muistoputkeen. Pysäytä muisti! En ihan ehdi pysäyttää sitä, ja niin, tosiaan, isä nostettiin venesataman pohjasta eräänä keväänä laiturille, ruumiinavauksessa alkoholia oli promilleina vähän yli kaksi ja lisäksi koko joukko lääket.lis. A. Ameeban määräämiä mömmöjä. Ehkä se oli minun faija, vaikka en sitä koskaan kunnolla tuntenut. Sillä oli pilkkihaalarit ja nokian neljäkolmoset jalassa. Se asui yksin. Mutsi oli jo ajat sitten lähtenyt sen luota. Niin, ei niillä vehkeillä kevätkylmillä kovin pitkälle ui. 

Jospa minä joskus kasaisin siitä muistosta jotain fiktiivisen kunnollista? 

Muistan kun poliisi osoitti että kun lähdet tosta ovesta vapaus on tuollapäin ja vankila siihen toiseen suuntaan. Kävin poliisilaitokselta hakemassa faijan henkilökohtaiset tavarat, vähän kolikoita, kello, ja sen sellaista, mitä nyt taskuista löytyy. Se kyttä varmaan epäili että mulla oli jotain tekemistä sen kuoleman kanssa. Ei ollut. 

Minulla ei ollut mitään tekemistä sen ihmisen kanssa, paitsi että kävin kerran näyttämässä sille tytärtäni kun se oli ihan pieni. Ukko sanoi että olen minä lapsia nähnyt ennenkin ja meni takaisin olkkariin katsomaan telkkua ja juomaan bisseä. Siitä alkoi pitkä putki kohti pohjaa. Yksi niistä pelastuslaitoksen sukeltajista kysyi minulta myöhemmin että oliks se sun isä? 

Joo, oli. Myönsin. 

Käväisin pitkästä aikaa Tilkunmäellä, sieltä on aika hyvät näkymät merelle ja maastoon. Aika tuulinen päivä, ei näköjään yhtään pudonnutta lennokkia, ei edes venäläisiä soikioita Itäisen Suomenlahden taivaalla. Täällä on kaikenlaista häirintää, niin sanottua GPS-häirintää ja lisäksi naapuri häiritsee ajoittain tietoliikenneverkkoa. Ei olla kovin hyvissä väleissä. Rajalle on tästä noin 8 kilometriä niin sanottua linnuntietä. 

Tuli luettua vähän Hyväuskoisten Sanomia (hs.fi), ei tietenkään olisi pitänyt. Siellä joku taloususkovien (ökönöömi?) edusmies esittelee näkemyksiään ja pääkirjoittaja puolustelee nykyisen hallituksen niin sanottua ”talouslinjaa” sekä katselee asiaa seuraavien vaalien yli, eli mistä kaikesta vähäosaisten tulee luopua. 

Se on sitä hyväosaisten ”solidaarisuutta” se. Tuollaisen katsauksen saa tietenkin rahalla, siis maksamalla tarpeeksi korkeaa palkkaa ”nimettömälle pääkirjoittajalle”. 

Ruotsalainen tutkimus kertoo miten kokaiini kirittää lohen uintia vesistössä. Kokaiinia ja sen hajoamistuotteita saaneet lohet uivat tutkimuksen mukaan pitemmälle. Käyn silloin tällöin ostamassa kalaa eräästä kalakaupasta. Pitäisikö jättää kokaiinilohi ostamatta? Tosin tutkimus ei kerro paljonko norjalaisessa merilohessa on niin sanottuja ’jäämiä’. 

Olen ajatellut, että tarkastelisin paria vanhaa, kustantajien jo ajat sitten hylkäämää tekstiä, eli saisinko niistä editoitua jotakin jännää. Muistelen että useissa teksteissä on ihan hyviä lukuja ja kohtauksia, tosin kulmani kirjallisuuteen noin niin kuin käsitteenä taitaa olla aika kummallinen ja lukijoille vieras. 

Ehkä ei sittenkään ole aika, ja projekti olisi joka tapauksessa tavattoman työläs luultavimmin hyvin laihoihin tuloksiin verrattuna, mutta asia jostain syystä silti hieman kiinnostaa, eli jospa niinä sateisina päivinä? 

Mutta sitten tulee taas se päivä jolloin ajattelen ettei niistä mitään saa, parempi jättää ne arkistoon happanemaan. Ja ties vaikka häviäisivät ajan myötä kokonaan tekstien tallennusmuotojen edelleen ”kehittyessä”. Paperiversioita ei niistä taida onneksi olla enää olemassa. 

Muistelin, luettuani jotain juttua jossa epäillään, ellei aivan suoranaisesti syytetä suurta joukkoa terveydenhuollon niin sanottuja ’ammattilaisia’ terveystietojen urkkimisesta, että Kotkan Lääkärikeskus oli aikoinaan ihan omaa luokkaansa. Mainitun lafkan ”ammattilainen” eli ns. ”terveydenhoitaja” vuoti aikoinaan terveystietojani työkaverilleni, ja siihen aikaan tietenkin ilman mitään seurauksia. 

No, en ole enää kovin katkera, idiootti se työkaveri ja luultavasti myös se ”terveydenhoitaja”, mutta kuitenkin. 

Niin, ehkä jokin omaelämänkerrallinen muistelmateos olisi kiinnostavampaa luettavaa?

”Maan” hallitus on kolmisen vuotta leikellyt omia jalkojaan, tahti tietysti kiihtyy loppua kohden, kun pitäisi saada jotain ”aikaan”. Ja paljon onkin saavutettu, koko joukko velkaa ja mahtava määrä työttömiä.  Raameissa on pysyttävä. Naurattais ellei itkettäis.

Aampäivällä pieni lintulenkki metsässä, pellolla ja rannassa. Täällä on kaikenlaista menijää, kuten harmaahaikara, kurki, töyhtöhyyppä, naakka, varis, laulujoutsen ja niin edelleen parin kilsan lenkillä. Niin, niitä pikkulintuja on kanssa pilvin pimein. Ja aurinko, tietysti.  

Edellisiltana taittui kuuden kilsan juoksulenkki, tosin oheistekniikka ei pelannut, eli polarin ihmekello äm kaksi hukkasi koko treenituloksen. Kuinka helposti sitä tottuu noihin vempaimiin ja niiden tarjoamiin sovelmiin joihin liikuntalenkit lähes automaattisesti kirjautuvat. Ja sitten kun systeemin ei enää syystä tai toisesta pelaa on opeteltava siitä pois tai hankittava uusi laite. 

Oho, tulipas aika pitkä ns. otsikko. ”Raamit kaulassa kohti huomista”. Muuten. Kun ajelin maanantaina aamupäivällä melojien majalle hakemaan kajakkia, huomasin taivaalla kuviot joista on saatu jonkin verran uutisia. Siis suihkarin tekemiä ympyröitä Suomenlahden yllä. Ei mitään erityistä kuviota siellä, pikemmin soikioita. Soikiot Suomenlahden yllä saivat paljon huomiota. 

Siinä  taisi sitten samoihin aikoihin kuulua puolenpäivän uutiset radiosta, eli jossain kaukoidässä joku aivan ilmeinen suomalainen pelasi padelia eikä tiennyt sodasta mitään.  Ilmeisesti kysymys oli Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Iraniin. Tuttavat ja sukulaiset olivat kuulemma soitelleet miesoletetulle huolestuneina, mutta tämä vaan pelaili padelia. Niin padelia, Okei, okei! 

Minusta jotenkin tuntuu että Ylen puolenpäivän uutisten luonne on muuttunut. Padel,  padel, padel, hokee miesoletettu. Ei mitään hätää, padel, padel!  Pitihän mun sitten katsoa että mikä peli. Eräänlainen yhdistelmä tennistä ja kössiä, väittää wikipedia. 

Ennen wanhaan olisi varmaan pitänyt käväistä kirjastossa. Nythän tuo hoitui yhdellä wikihaulla suhteellisen helposti, vaikka itse peli ei juuri kiinnosta. Aika kiva padel-efekti. Ja aika vaikeata erottaa alivaltiosihteeristä, joskin mainittu radio-ohjelma taitaa olla jo lopetettu.  Mutta alivaltiosihteeri-efekti toimii hyvin edelleen. 

Elämme viestipalvelujournalismin kulta-aikaa, eli katselemme sivusta Elon Muskin (lapsi)pornopalvelu äxässä (X) tapahtuvaa tiedotusvälineiden ja muiden ”tärkeiden toimijoiden” tiedonvaihtoa. 

Uutistoimisto mukamas.  

Myös suomalaisten virastojen, puolueiden,  poliitikkojen ja journalistien tiedonvaihto käy tuolla arveluttavalla alustalla. Journo saa helposti kaivettua uutisen tynkää esiin tuijottamalla ”viestipalvelu äxää”, ken on mitä sinne kirjoittanut, siitä vaan kopio sinne yhtiön uutissivulle.

Varmaankin yritin viime yönä vähän kuunnella ns. äänikirjaa taas kerran. No, lukija oli huono ja taisin nukahtaa tasaisin väliajoin. Kirjailija on eräs sveitsiläinen, ranskaksi kirjoittava Joel Dicker tai sinnepäin. Tosiaan, tuon Joël etunimen e-kirjaimen päällä on kaksi pistettä, ja en ihan heti keksinyt miten moinen saadaan aikaiseksi tällaisella keskivertonäppäimistöllä, mutta mitäpä siitä!

Kysymys oli erään henkilön katoamisesta, siis naisoletettu joka oli aiemmin saanut potkut täysin väärin perustein jostain newyorkilaisesta taidelehdestä. Aikaa kuluu mm. taidelehden päätoimittajan sivusuhteen kuvaamiseen, rakastajatar on nuori ja jotenkin vähän merkillisesti onnistuu lypsämään päätoimittajan vararikon partaalle. Ehheh-heh-heh!

Kivoja juonipolkuja siis siinä sivussa. Ajattelin että joku saattaisi kuvata kerrontatyyliä eräänlaiseksi jaaritteluksi. Erityisen hyvin tämä Joel epäonnistuu siinä, miten hän yrittää täysin epäuskottavan dialogisen (vuoropuhelua siis) kerronnan avulla kertoa miten tuo nuori rakastajatar lypsää päätoimittajan pankkitiliä kunnes siellä ei kertomuksen mukaan ole enää senttiäkään. 

Saattaahan vika olla tietysti käännöksessäkin. Vaikka kirja on varmasti saatavilla alkuperäisellä kielellä, en luultavasti ryhdy moiseen vertailuun. Kaikkihan juontaa alun perin siitä, kun satuin joskus aikoinaan lukemaan Dickerin teoksen Huoneen 622 arvoitus, mikä oli minusta tuolloin ihan mukiin menevä juttu. Myöhemmin taisin yrittää myös ”Alaska Sandersin tapausta” ja ”Harry Quebertin tapausta”, mutta ne eivät erityisesti iskeneet. Taitaa olla että jälkimmäisestä on jokin tv-sarja jossain suoratoistossa olemassa. En ole katsonut.

Taitaa olla nyt aika luopua Dickerin valituista kertomuksista, nämähän ovat sellaista rönsyilevää mm. poliisi, ym. draamaa enimmäkseen.  Mutta saattaisin edelleen suositella jollekulle tuota mainitsemaani enigmaa, eli ”Huoneen 622 arvoitusta”. 

Meni ilta vähän niin kuin soitellessa ja yritin sitten syventyä Yle Areenan Palkkatappajaan joka on kesken noin episodissa 4, mutta jostain syystä katsominen etenee sillä tavalla pätkittäin, että välillä pitää vilkuilla tietsikasta tai kännykästä vähän sitä sun tätä ja juuri nyt mulle tuli kyllä yks kaks mieleen että pitäis tarkistaa pari nuottia joita olen viime aikoina hitaasti kirjoitellut. 

Huomioni on siis vähän siellä sun täällä. Tänään. Ja varmaan myöhemminkin. 

Mitä sitten tehdään kun ensisijaisia verkkoja ei enää löydy? Siirrytään toissijaan. Tullaan toissijaisesti näkyville verkossa. Ehkä natiivi käyttökokemus? Itse asiassa en tiedä mikä sen on, mutta sattui vähän niin kuin vahingossa silmään. Natiivi? Käyttökokemus? Sitten tietysti väitetään että se on ’alkuperäinen’.  Vai alkuasukas?  Alkuasukas käyttökokemus. 

Eräs alkuperäisimmistä suomalaisista savolaisten ameerikoista oli ilmeisesti aikonaan Kotkansaari ja sitä ympäröivät saaret kuten Mussalo tahi Tiutinen. Siellä satama ja ns. Kotkan tehtaat. Sinne monet Amerikan ihmemaahan Savon suunnalta aikoneet jäivät aikoinaan. Siis esimerkiksi juuri savolaiset. Kuuntelin lapsena negatiivista puhetta heistä, vanhempani olivat niin sanottuja natiiveja, ainakin melkein, tosin isäni suku oli muuttanut Kotkansaarelle aivan muualta, mutta eivät Savosta. 

Ehkä he kokivat itsensä natiiveiksi ja savolaiset tosiaan puhuivat eri tavalla kuin niin sanotut natiivit. Savolaisten lapset taas, niin, he sopeutuivat ja puhuivat pian paikallista murretta. Varsinkin isäni käytti monia savolaisia halventavia sanontoja kuten ”saatanan savolaiset” ja ”kuka tän homman on savoloinut, perkele!”. 

Hän työskenteli Kotkan tehtaalla. Kotkan tehtaat oli eräänlainen paikallinen helvetti. Minun oli muutettava tuosta kaupungista pois, jotta en olisi ’jotenkin vaan joutunut’ työhön Kotkan tehtaalle tai satamaan. 

Muistaakseni Kotkansaari oli viime vuosisadalla Kotkan tehtaiden voimakkaiden päästöjen vuoksi määritelty asumiseen kelpaamattomaksi alueeksi. Siksi duunarit asuivat siinä tehtaan vieressä, Kotkansaarella. Noilta kaduilta oli lyhyt työmatka.  Myöhemmin kaupunkiin perustettiin lähiöitä joihin osa duunareista muutti asumaan, mutta oikeat kotkalaiset jäivät tietenkin siihen tehtaan viereen Kotkansaarelle. 

Olen noiden Kotkansaarelle enemmän tai vähemmän, yleensä kuitenkin vähemmän natiivien jälkeläinen.  Varmaankin suurin osa savolaisista muutti lähiöihin sillä heistä ei käsittääkseni erityisesti pidetty Kotkansaarella, eli he eivät olleet erityisen pidettyjä. 

Oli jokseenkin vapauttavaa muuttaa pois Kotkasta ja varsinkin Kotkansaarelta. Saattaa olla että nykyään voisin siellä jälleen asua, mutta jostain syystä minulla ei ole mitään erityistä aikomusta kokeilla moista. Tuli vaan tänään mieleen yhtä sun toista, kuten Kotkan tehtaat, savolaiset, savolaisten amerikka, ynnä muuta historiaa kun meloin pienen iltapäivälenkin Kotkan melojien vajalta Metsolasta ja katselin siinä meloessa Kotkansaarta. 

Kerrassaan toissijainen paikka minulle. Tosin tiedän, että sinne muuttaa nykyään ihmisiä muualta, vaikkakin harvakseltaan. 

Idiootti on näköjään lähettänyt toisen Haminaan. Siellä todetaan, että ilmavalvonta on häirinnyt kahta hevosta. Hevoset säntäilivät aitauksessa, lisäksi ilmavalvonta häiritsi yhtä koiraa.  ”Hävittäjät ajoivat hevoset paniikkiin”, on otsikkona tavattoman kekseliäs. Onnittelemme! Juttu enteilee maakunnan ’kunnelluimmalle’ tiedonjulkistamisviiriä!

Uutista näkyy nyt pukkaavan Haminassa kuin tuutista. 

Satametrisen tangon hölmöläisille myynyt sosialidemokraatti on hämmästynyt. Jos et valopäätä tiedä, kooklaa ihmeessä! Haminan kaupunki (kuka hän on) harkitsee tangon purkamista. Yle esittelee sosialidemokraatin ”tangon isänä”, mahdollisesti siis siittänyt moisen tuotoksen?

Hölmöläisten tankohankkeessa kävi aikoinaan kuten useimmissa ”hyvissä hankkeissa”, eli esimerkiksi rakentamiskustannukset kolminkertaistuivat. Olen aiemminkin maininnut, että ”hyviä hankkeita” myydään suunnitteluvaiheessa ”päätöksentekijöille” hyvään hintaan joka myöhemmin vähintään kaksinkertaistuu. Näin käynee myös erään Orpon junailuhankkeelle Turkuun sitten aikanaan. 

Sanokaa minun sanoneen. No, ette te kuitenkaan sano ja saattaa olla etten itse ole enää sanomassa tahi ainakaan halukas sanomaan mitään. Tuon erään sosialidemokraatin hölmöläisille myymä satametrinen lipputanko on hyvä esimerkki aikoinaan (2017) ”hyvästä hankkeesta” joka ei sitten myöhemmin edes ”päätöksentekijöiden” mielestä olekaan niin ’kauhian hyvä’. 

Seurailin aikoinaan muun muassa kunnallistason päätöksentekoa ja huomasin että ’valitut’ tekivät päätöksiä aika puutteellisin tiedon, eli vähän niin kuin niin sanotulta ”bluespohjalta”. Mutta kuten tunnettua, ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.  Sanonnan mukaa ”lipputangon sosialidemokraatti-isää” ei siis tule mainita hulluksi vaan kunnallistason päättäjiä jotka päättivät maksaa. 

Luultavasti haminalaiset päättäjät eivät saa kaadetusta romuraudasta kummoista hintaa, tällä haavaa purkukustannuksiksi on arvioitu 120 000 euroa, mutta kuten tunnettua se on vain arvio joka saattaa kaksin- tahi kolminkertaistua kun romu kaadetaan ja viedään pois. Myytävänä lienee myös ”koripallokentän kokoisia” revenneitä lippuja. 

Kyllä. Ei tee yhtään kipeetä seurailla näiden touhuja, pikemminkin päinvastoin!

Eräs veronmaksaja on ottanut kuvan sos.dem. isän tangosta kesäiseen aikaan ihan ikiomasta kajakistaan.

Työttömiä oli (Marinin hallituksen lopettaessa) vuonna 2023 hieman yli 200000, nyt, 2026 reilusti yli kolmesataatuhatta (316000).  On pelottavaa millaisia ”työllisyystoimia” tämä hallitus vielä vuoden kuluessa ehtii ”kehittää” tuohon työttömyyden syöksykierteeseen.  

Tietysti on ’jännittävää’ etteivät nämä ”keskeisissä tiedotusvälineissä” työskentelevät näytä edes kunnolla huomanneen että nykyisen hallituksen aikana työttömiä on jostain siunaantunut yli satatuhatta lisää, saati että toimittajat olisivat mitenkään niin sanotuissa ”haastatteluissa” haastaneet päätöksentekijöitä, kuten esimerkiksi ministereitä. 

Journalismin terää eivät mitkään ”kurki- tahi pentulivet” tehosta. Valitettavasti.

Olisi tietysti huvittavaa jos joku jaksaisi editoida sellaisen kuvan jossa pääministeri puhekuplassa kertoo ””voimakkaiden työllisyystoimien” tuoneen jo yli satatuhatta työtöntä lisää.  Mikä mahtaakaan olla tavoite?

En ole moista pläjäystä huomannut edes huumoripuolella, ainoana poikkeuksena taitaa olla eräs Yle Vegan huumoriohjelma jossa asiaa hieman käsiteltiin. 

Niin.  Työministerit ovat tässä hallituksessa olleet hyvää urpoleppästasoa. 

Tauti on vakava, kysymys ei välttämättä ole mistään ’turun taudista’ vaan jostakin paljon vakavammasta, johon toivottavasti haetaan korjauksia viimeistään eduskuntavaalien jälkeen kun nämä nykyiset ”merkkihenkilöt” ovat toivottavasti katsomossa. 

Tilanne on silti vaikea, sillä varsinaista ’ratkaisijaa’ ei taida olla näköpiirissä? Kuka luottaa jo nyt pääministeriksi ilmoittautuneeseen vantaalaiseen demariin? Hän saattaa kasata ympärilleen jonkinlaisen jees-jees-henkilöiden ringin joka jatkaa aiemmin valitulla tiellä kohti entistä syvempää velkahelvettiä allekirjoitettuaan tuon paljon puhutun sopimuksen vaalien yli.  

Mitä voidaan sanoa miehestä joka onnistuu tekemään ratkaisevan virheen jo vuotta ennen eduskuntavaaleja, jotka hän mahdollisesti voittaa?

Venäjän Suomen suurlähettiläs taisi mainita mediassa sanan sotapsykoosi. Venäläisten propaganda on vanhastaan tuttua, mutta hän on – valitettavasti –  tavallaan oikeassa. 

Näköjään reserviläiset ovat jo harjoittelemassa droonien torjuntaa haulikolla. Onko järkee vai ei? Moiset idioottimaisuutta hipovat typeryydet muistuttavat, niin, ne muistuttavat meitä jonkinlaisesta psykoosista. Puuttuisi vain että jotkut valopäät onnistuisivat pudottamaan räjähteillä lastatun, harhautuneen droonin keskelle asutusta. Toivottavasti noin ei käy. Toivottavasti.  

Nyt ne sitten tulivat, ne harmaahaikarat tohon lahdelle. Laulujoutsenia on kaksi pariskuntaa ja merihanhia, no, niitä on jonkin verran. Havainnot ovat tuoreita, eli käväisin pienellä kajakkilenkillä. Pilvipoutaa ja kylmää merivettä. Lenkin kruunasi lähisaaresta korkeuksiin noussut merikotkapariskunta.  Olin jokseenkin tyytyväinen kun nostin kajakin auton katolle ja riisuin kuivapuvun.  Tällaisia hetkiä on. Edelleen. 

Myöhemmin. Viidestoista päivä, ei siis viidestoista yö? Uutisissa tapaan todellisuudesta täysin vieraantuneen pääministerin.  Ylen uutisten mukaan Orpo ”tylytti” oppositiota? Kasasin vanhan keinun tohon mäelle, sinne paistaa vielä aurinko.

Hallitus on näköjään yrittänyt ja yrittää edelleen ”kasvattaa taloutta”. Vielä pitäisi ilmeisesti kestää vuosi työttömyyttä lisääviä ”työllisyystoimia” ja ”talouden kasvatusta”.  Oppiiko talous kasvattamalla? 

Ehkä niin sanottu ”tekoäly” eli kielimalli äänestää tälle hallitukselle jatkoa?  Kielimalli (LLM) kuulemma kasvattaa taloutta, ainakin EeeKoossa? (EK, keinoelämän keskusliittous)

Jäin sitten selailemaan niitä, ’keskeisiä’ tiedotusvälineitä? Stubb hymyilee, jatkopahvin ilmeenä siis Unkarin vaalit, värisuoraa täydentää ulkoministeri, joka näköjään ohjaa tukea Hormuzinsalmeen, ehkä pensan hinta laskee, persut. Heliumpallojen hinta uhkaa nousta.

Valtiovarainministeriön moottorisahaleikkurin esimies ”ei tiedä mitä Mika on ajatellut”. Intiasta tänne, tai pikemmin juuri sinne opiskelemaan muuttanut Wolt-lähetti tienaa tonnin kuussa. Se olis varmaan ”mikalle” sopivasti? Mitähän Hyväuskoisten Sanomien keskivertojourno ansaitsee? En tiedä, mutta arvaan että ainakin kolme, neljä tonnia. 

Voi kirjoitella sitten vaikka pientä spekulaatiota vuoden päässä häämöttävistä eduskuntavaaleista tai 1600-luvun Lontoosta.  Varmaan päälliköt, sun muut esimiehet tienaa vielä enemmän. Ei jumalauta, miksi mä ajattelen tällaisia? Ei mitään järkeä ajatella tällaisia. Vedän kohta pienen mindfullness harjoituksen. Sulje silmät ja hengitä syvään, mutta.

Joku Trump ”kamppailee” paavin kanssa. En ymmärrä mitä ”he” ajattelevat, mutta kuten tunnettua mielenvikaisten ajatuksenjuoksua saattaa olla jokseenkin vaikeata seurata. Kaikenlaista uutista pukkaan tähän keittiön pöytään tuosta vehkeestä. Pitäisköhän laittaa vähän iltapalaa? Teetä? Oolong teetä? Luulin iltapäivällä että olen laihtunut pari kiloa, mutta itse asiassa kävi ilmi tämän vapaa-ajan asunnon (voiko minun kaltaisellani vanhuksella olla muuta kuin vapaa-aikaa?) henkilövaaka on rikki. 

Jotenkin toivotonta. Sulje silmät ja seuraa hengitystäsi, sinun ei tarvitse muuttaa sitä… 

Jotenkin tuntuu että ne on vähän myöhässä. Hanhet. Olen havainnut vain muutaman parin merihanhia, mutta ne jotka lepäävät täällä hetken matkalla tundralle. Niin. Niitä ei ole vielä näkynyt ja haikarat tulevat joskus parin viikon kuluttua. Sen sijaan kurjet pitävät aikamoista meteliä pellolla ja lokit tossa pihalla. 

En ole mikään bongari mutta jotain pientä tarkkailua joka kevät. Ehkä siksi että liikun kajakilla näillä merenlahdilla ja teen kävelylenkkejä kiikarit kaulassa pitkin ryteikköisiä rantoja.  Tai pusikkoisia, tai järviruokoisia. Täällä on jopa jonkin verran ihan aitoa merikaislaa jäljellä. Tätä sisälahtea yritettiin aikoinaan kuivata, noita epätoivoisia maataloustuotannon hankkeita. Nyt vaihteeksi yritetään ns. ’ennallistaa’. 

Täällä rajan pinnassa ei ole enää juuri ketään kun Vaalimaa on kiinni. Käväisin tänään hakemassa muutaman rautakauppatuotteen Rajamarketista ja vähän ruokaa osulasta (siis s-market). Asiakkaita on nyt todella vähän, ehkä kesäksi sentään vähän piristyy kun täällä on näitä kesäasukkaita. Mä olen vaan tällainen tilapäisasukas kesät, talvet ja kirjoilla tossa viereisessä kaupungissa.  Niin, aiemmin täällä oli K-ryhmän ruokaputiikki ja tossa Rajamarketin kyljessä Lidl. Menee niin huonosti että jopa Alko lopetettiin. Tosin ei vaikuta minun elämääni se mitenkään.

Menee niin huonosti että täällä on aika hintsusti niin sanottua kenttää. Siippa toi tänään kaupungista modeemin jossa on Telian kortti, mutta yhteys kännykällä on välillä parempi kuin kytkin/modeemilla. Niin, siinäkin on jokin Telian kortti. En nykyisin enää jaksa noista yhteyskatkoista paljon valittaa. Pitkän ajan kokemuksella DNA oli kaikkien huonoin ja asiakaspalvelu valehteli paljon, Elisalla yhteydet lagas just pyhinä kun täällä oli noita lapsia käymässä ja Telia on parhaillaan purkamassa noita 4G yhteyksiä joita olen käyttänyt kun niissä on ollut aika vähän ruuhkaa tuon 5G-hypetyksen jälkeen. 

Kiva juttu että tekeillä on jokin 6G joka on varmaan niin tehokas että paikat lähtee hampaista. Aika harva tulee varmaan ajatelleeksi että operaattori voi ihan simkorttikohtaisesti (mikä hieno yhdyssana) säädellä kuka saa ja kenelle annetaan. 

Aikaisemmin oli Haminetti, mikä oli tavattoman luotettava, mutta aika hidas. Haminan Energian kylkiäispalvelu on ehkä lopetettu ja taitaa olla koko kaupungin energiayhtiö melkein selvitystilassa, syistä joita en jaksa tässä eritellä, paitsi on kai pakko mainita ettei järjellä ollut paljoakaan tekemistä niiden ”hyvien hankkeiden”  kanssa, jotka ajoivat liiketoiminnan alas. 

Joudun äänestämään Teliaa heinäkuun lopulle jolloin määräaikaisuus päättyy. Varmaankaan en taas jatkossa ota mitään määräaikaisia palveluksia näiltä operaattoreilta. Yhteyden ”pitäisi” olla  suhteellisen hyvä, kun tuo mäen päälle pystytetty tolppa lähes näkyy tämän vapaa-ajan asunnon keittiön ikkunasta, mutta ei, resursseja suunnataan varsinkin iltaisin jonnekin muualle. 

Millaista se olikaan ennen kun oli se analoginen, tylsä, Yle/MTV telkku ja lankapuhelin ja sillä siisti. Ainakin ne taisivat toimia melkoisen luotettavasti. No, eiliseen ei ole paluuta. 

Tiistai on viikon omituisin päivä, ainakin tämä tiistai on ollut. Olen vähän huonossa hapessa, jotenkin aneeminen, vaikka mitään anemiaa ei pitäisi olla.  

Vuodatan kuin Knausgård konsanaan, tai ehkä en nyt sentään…

Näytti sitten koittavan vaihteeksi se päivä kun näyttää että on vaikea pitää mitään kasassa. Aamupäivä kului yhtä biisiä sovittaessa, yleensä mukavaa puuhaa, mutta erinäisten vaatimusten vuoksi esimerkiksi bassolinjan ’yksinkertaistaminen’ otti vähän koville. 

Olen jotenkin pettynyt jos joku unisono kitaran kanssa ei mene läpi, kun on mukamas niin vaikea. No, ei se ole, kysymys on ainoastaan kokemattomuudesta jota mun on näköjään edelleen aika vaikeata hyväksyä. Tän edustamani tyylin soittajian ei niin sanotusti ”kasva puussa”, vaan niitä on esimerkiksi täältä Länsi-Siperiasta aika vaikea löytää. Mutta silti sitä toivois välillä että löytyis joku niin sanottu ’osaaja’, mut kun ei vaan näytä löytyvän. 

Sitten tuli se tietty heikotus. Puuhailin kaikenlaista rentouttavaa, kiinnitin yhden linnunpöntön, korjasin kajakin telineet ym. ym. Se sellainen, vähän niin kuin anemia, jonkinlainen heikotus ja väsymys. No, tänään oli tosiaan se kolmastoista päivä. Olenko taikauskoinen? Joissakin tietyissä valtioisssa ei ole korkeammissa rakennuksissa kolmattatoista kerrosta. Sitten se vaan meni illansuussa ohi ja hetken levättyä heitin sitten lyhyehkön jouksulenkin ja lämmitin saunan. 

Niin, olen siirtynyt joksikin aikaa tänne luonnon helmaan, pieneen kylään meren rannalla, täällä vain muutama ’savu’, taitaa olla että vakituisia asukkaita on enää kourallinen. No, lenkki ja sauna jotenkin voimaannuttivat, tuntui taas aika normaalilta, itse asiassa taisin nukkua sunnuntain ja maanantain välisen yön aika huonosti. 

Yritin myöhään illalla kuunnella yhtä norjalaista dekkaria, taisi olla siinä sarjassa viides tai kuudes, aika huono tai en muuten oikein jaksanut pysytellä niin sanotusti ”kärryillä”. Ajattelin että ehkä noi tuollaiset dekkarisarjat huononeen kirja kirjalta, lukijakin on vaihdettu jo pari osaa sitten täysin onnettomaan tyyppiin joka luulee lukevansa dekkaria lapsukaisille. 

Sitten on tää uusi ruotsalainen sarja Areenassa, Vahtikoirat, joka on, hmmm… ilmeisesti kaikessa realistisuudessaan aika kuvottava, etenin jo kolmanteen jaksoon mutta nyt riitti vähäksi aikaa. 

Pitäis varmaan välttää uutisten lukemista varsinkin aamusta, jotenkin iskee sellainen, ei nyt paniikki, mutta aika huono olo, vaikka Unkarin vaalitulos oli tietysti positiivinen yllätys näinä aikoina. Monet näköjään iloitsivat, mutta minä, niin, minä pelkäsin ja pelkään jotain ikävää käännettä kun siellä on niitä ’taustavoimia’ edelleen olemassa ja aika ikävää tukea Yhdysvalloista ja Venäjältä. 

Tänne Länsi-Siperiaan putoilee noita drooneja, toistaiseksi aika kauas täältä Itäisen Suomenlahden rannikolta, eli syvälle sisämaahan. Ajattelin tuossa yksi yö kun kuulin sellaisen aika omituisen ilma-aluksen ääneen että meniköhän siinä taas yksi ja yllättävän pitkälle ne lentävät ennen kuin polttoaine loppuu.

Varmaankin on jengiä jotka odottelevat haulikot ojossa seuraavaa droonia, kun jossain uutisissa oli, että niitä vois pudottaa haulikolla. Varmaankin voi, kun ampuu propellit hajalle, mutta onko sellaista mitään järkeä pudottaa esimerkiksi jossain taajamassa, laite on täynnä räjähteitä.

Lisäksi on käynyt ilmi, että ovat tyyppiä, joita ei olekaan lähetetty kovin kaukaa. Tieto varmaankin lisää yleistä hysteriaa, jos sitä jo on. En tiedä ajatellaanko näin, mutta voisin kuvitella että on ihmisiä jotka ovat peloissaan ja uumoilevat varmaankin että myös Venäjä olisi lähettänyt drooneja tänne.  

Ei jumalauta. Luin just äsken erään henkilön postauksen jossa kirottiin että miksi Pohjois-Amerikan asukkaat  eivät saa sitä Trumppia syöstyä vallasta. Itse asiassa en ole havainnut mitään sen suuntaista toimintaa. Donald Duck, Scrooge? Sitähän täälläkin kai edelleen luetaan. Hah! 

Uutiset vaikuttavat mielipuolisilta, eli ’businessa as usual’ kuten on tapana asia ilmaista.