Tuntuu jotenkin vähän hölmöltä kun tulee huijatuksi. Mistään kovin merkittävästähän tässä ei ole yksittäisen ihmisen osalta kysymys. En tiedä onko tämä pankkien käyttöön ottama ”pikasiirto” jotakin niin sanotun nykyajan vaatimusta vai julkisen hallinnon toimenpide lopettaa osittain pankkien pelailu yksityisten ihmisten rahoilla.
No, kävi nyt kuitenkin niin, että se minun ”pikasiirtoni” pankista toiseen kesti yli kaksi vuorokautta, eli perjantai-illasta maanantain aamupäivään. Niin, onhan se vähän hämmästyttävää, että se luvattu heti osoittautuukin noin pitkäksi rupeamaksi. Aikaisemmin kaikki tilisiirrot olivat vuorokauden tai kahden korkovoittoja pankkien hyväksi.
Tietysti oli ehkä vähän ”pikkumaista” takertua lillukanvarsiin eli valittaa asiasta, mitään peruuttamatontahan ei tapahtunut, ainoastaan se lupaus pikaisesta siirrosta pankista toiseen ei täyttynyt. Ehkä en olisi huomannut koko asiaa ellei tuo siirto olisi ollut erään s-pankin tililtäni erään omasp-pankin omalle tililleni.
Myös selitykset olivat huvittavia ja kertovat lähinnä kai sen kuinka hölmöinä esimerkiksi nämä kyseiset pankit pitävät asiakkaitaan. Selville ei käynyt kumpi pankki sitä ”pelirahaa” viikonvaihteeksi” kipeästi tarvitsi. Oma epäilykseni kohdistui jälkimmäisenä mainittuun ”rahalaitokseen” kun siellä sitä sotkua on viime aikoina riittänyt ja ehkä myös pikaista rahan tarvetta niin sanottujen ”aukkojen” täyttämiseksi.
Joopa joo, tämä blogi ja sen mytologinen omistaja ovat sellaisella kesälomatauolla näin kesäaikaan, joten eipä täältä muuta kuin täältä kesäisistä maisemista tähän.
Aiemmin maata johdettiin enimmäkseen kännissä, tuolloin oli esimerkiksi ulkoministerin mahdollista ajaa jalankulkijan yli, paeta paikalta ja selvitä sakoilla asemaansa menettämättä.
Ryyppääminen oli tuolloin, siis noin edellisellä vuosisadalla niin sanottua ’yhteiskunnallista vaikuttamista’.
Saattoi olla pieni todennäköisyys tuossa että ulkoministeri pakeni yliajopaikalta koska oli juovuksissa.
Nykyään saattaa vaikuttajarattijuoppo jäädä joissakin tapauksissa jopa kiinni. Rakenteellinen väkivalta oli kuitenkin merkinnyt vaikuttajarattijuopon tulot aika vähäisiksi ja päiväsakkojen pienuutta valiteltiin syvästi lehtijutussa. Ehkä jeparit katsoivat että raippoja jaetaan riittävästi myöhemmin niin sanotussa julkisuudessa.
Kumpi voittaa karhu vai leijona, kyseltiin jossain muistaakseni tänään, eiku siis se entinen korkeushyppääjä vai tää nykyinen triatholonisti. Kumpi voittaa? Tärkeintähän on voitto. Jalosta kilvasta viis. Miten nämä aikakauden kilpailevat keskenään, on aika vaikeata ymmärtää, ellei sitten yritä väsätä myyvää artikkelia tyhjästä.
En tiedä miten tuo pitäisi ilmaista. Triathlon. No, mm. fietzillä siinä ajetaan. Mielellään hymy huulilla. Ehkä sittenkin ’myönteinen juttu’ meidän pressasta? Jotain huvittavaa näissä on, joskus Ahtisaaren aikoihin pressaa esiteltiin heittämässä koripalloa. Tuo jälkimmäinen kehui saaneensa runsaasti liikuntaa matkusteltuaan vaalikampanjansa aikoihin, eli liikuttuaan vaalibussilla paikasta toiseen. Tuo Hyväuskoisten Sanomien Churchill.
Yhteiskunta on vaikuttunut näistä mahtimiestensä kamppailuista. Yhteiskunta vaikuttaa vaikuttuneelta. Yritykseni hakea sitä juttua jota vilkaisin joskus iltapäivällä olivat valua hukkaan, sillä se oli kadonnut sinne internetisivujen helvetilliseen kitaan. Känä vai Alex? Niin. Mitä väliä? Ei mitään.
Jonkinlaista hauskaa jutussa edusti maininta Suomen Talvisota yhtyeen biisistä Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa, mutta miten käy Kekkoselta rock’n roll? Aikoinaan eräs kuuluisa radiojuontaja kiersi maata julkaistuaan ”Kielletyt levyt” teoksen. Kysäisin häneltä, miksei Suomen Talvisotaa mainittu? Vastaus oli selvä, tekivät sen levynsä puoli-ilmaiseksi Yleisradion tiloissa, mikä oli – käsi sydämelle – paheksuttavaa. Siis paheksuttavampaa kuin Yleisradion aikoinaan soittokieltoon pistämät platat.
No, nyt siellä on varmaan uusi Jaakko juontamassa, en ole juuri kuunnellut. Paitsi tietysti sitä porvarillisempaa, eli Ylen Ykköstä, joka nykyään soittaa iltapäivisin muun muassa poppia vuosien takaa ja juttelee väliin niin sanottuja mukavia. No, mitä se tietysti minulle kuuluu, paitsi että oli näköjään jäänyt radio auki uutisten jälkeen ja kuului se loputon yleisön nuoleminen keittiöön saakka ja tietysti ’ne’ välilevyt. Jos tietää jotakin klassisesta musiikista, niin mitä sitten?
Väsäsin aikoinaan kanavalle muutaman dokkarin. Silloin siellä oli – mutta vain osittain – vähän eri meininki. Mutta siitä on aikaa, paljon aikaa. Nyttemmin on tuntunut aikamoisen turhalta vääntää moisia yhteiskunnallisia huutoja ja mukamas välittää.
Välitin jopa niin paljon että lopulta eräs Katso-lehden senttari joka oli ilmeisesti jotenkin esimiestensä pakottamana ajettu kysymään minulta jotain soitti puhelimella ja kysyi minulta jotain. Vastasin että dokumentissa esitettiin näkemys jonka mukaan jokainen haluaa olla oman elämänsä subjekti, ei toisten tekojen objekti, mitä senttari ei lyhyessä palstan päässä tietenkään maininnut.
Päädyin palstan päähän. Sinne sitä lopulta. Päätyy.
Jotenkin muistui mieleen se, kun eräs ehkä helsinkiläinen tietäjäsetäoletettu höpisi stadin Kappelissa sekavia nuorille vihreän puolueen naisoletetuille. Että mikä se on se niin sanottu ’miehenkyy’. Muistaakseni kuulin hihitystä, mutta en muista miksi olin paikalla, ehkä joku muistaa tapauksen mutta tuskin. Laskeskelin että saattoi olla 1980-luvun alkua. Se Kappeli oli ja on se ravintola siinä Espalla.
Nythän siis tämä hyväkäs on päätynyt yhdessä erään Makro Rubion kanssa Yle Uutisten etusivulle. Natoa ja Lemminkäisen Temppelin etsintää, sitäpä sitä. Tämä Rumble vai mikä Rumbio (oikoluku näköjään ehdottaa Ruuhio, mutta on sekin väärässä), häntä näkyy hatuttavan Trumpin kannatuksen lasku ja eurooppalaisen etelän nuiva suhtautuminen käynnissä olevaan hyökkäyssotaan.
Ior Bock on puolestaan kuollut, mutta jatkuvasti näköjään ajankohtainen, eli aiheuttaa Ylen sivulla klikkauksia. Yhtä taikaelämää täällä meidän maassa, eikä Petri ole polttanut pilveä ikinä, vaikka istuu hillosilmineen Bockin kanssa yhteiskuvassa. Pois se hänestä ja heistä.
Tarinassa on näköjään myös joku Javanainen. Joo, minä puolestani tunsin aikoinaan varastonhoitaja Vajavaisen, hän lahjoitti minulle kotoisen fasismirunouden kansalliseeppoksen, eli V.A. Koskenniemen kootut runot. Vanteron kootut, ne katosivat myöhemmin jossakin muutossa, eli eivät palautuneet lainasta, vaan pitivät olla siellä. Myöhemmin tutustuin myös erääseen toiseen Koskenniemeen, mutta se on ehkä toinen tarina, ehkä ei.
Veikko Antero Forsnäs, saksalaisten avustuksella tuo varsinainen Vantero joukkoineen eteni aatteineen lähes Uralille. Hänestä olisi siis saattanut nousta suomalaisten Kuningas Höpö. Pippeli otsikossa. Tästä eräs entinen naisystäväni puhui paljon. Tosin käytti sitä Koolla alkavaa nimitystä. Jälkimmäinen Koskenniemi muuten ohjasi Vanhalle Ylioppilastalolle Kuningas Ubu’n, joka tanssi rahisevalla alustalla tuo järisyttävä elin otsassaan. Eräänlaista kulttuuria siis kaikki tyynni tämä keveä muistelo.
No, ei se Veikko Antero niitä polttouuneja kotimaahan saanut, kävi vain Vantero Saksanmaalla kansanmurhaajia ihailemassa. Ei saanut muurattua vaikka oli luutavasti niitä vapaita muurareita. Ordnung muss sein tahi tulee Länsimainen Perikato. Se juuri siinä niin sanottuna kotimaisena runousihanteena. Niin no, olen minäkin lukenut kaikenlaista, mitä noista. Mutta niin, ei se järjestys, ei se säilynyt, ei se säily, se ei ole edes niin sanotun luonnon olotila.
Mutta eivätkö nämä nykyisetkin, siis nämä kotoiset ’vähä- orvot’ ja vähäjärkiset fasistimme ole aivan kuin Spenglerin jälkeläisiä, ja huvittavinta tietysti että eräs heistä johtaa puhetta eduskunnassa. Eräs noista ’Vähänöistä’ pakeni kuulemma äskettäin Ruotsiin kun toimi pääkaupungissa päättyi. Siellä aina ystävä (KOP). Ehkä historia sitten joskus aikanaan muistaa moista paheksua.
Vai niinkö oli? Että oltiin ’sillä puolella’. Ehkä järki voittaa, ehkä ei. Jos et ymmärrä miksi saksalaiset vaativat järjestystä, käväise itse katsomassa. Kun tätä jengiä seuraa sivusta, arvelee että monet ovat. Joskus matkailu avartaa, joskus ahdistaa. Järjestys siellä päässä, pään sisäisenä ja ihan jäykkänä.
Hemmetti, että sitä aikaa tuhraantuu kaikenlaiseen toisarvoiseen välillä, kuten kompostien pyörittelyyn tänään. Kerrassaan mukavaa hommaa, itse asiassa ihan sellaista lapiotyötä, mitä voisi kutsua ehkä jopa kuntoliikunnaksi. No, ehkä hikoilin vähän. Mulla on viime päivien melonnoista pieni hiertymä oikeanpuoleisen kainalon alapuolella, joten lepo sopii hyvin, paitsi ettei lepo sovi minulle joten olkoon nyt kompostin pyörittely sitten vaikka niin sanottu palauttava harjoitus.
Juoksijassa (lehti joka pääasiassa mainostaa juoksukamppeita, paitsi että adidas näyttää olevan pannassa) niin, siis juoksijassa, oli jokin juttu jossa hienovaraisesti kehotettiin näin vanhemmiten vähentämään raskaita juoksulenkkejä ja muita ankaria juoksuharjoituksia, eli että vähempikin riittää. Pitää varmaan paikkansa, näin avovesikautena menee minulla enemmän sinne melonnan puolelle, tosin sen mainosjuoksuläpyskän jutun mukaan kannattaisi kuitenkin päivittäin ottaa pieniä spurtteja. Varmaan siis ”vain” muutaman kilometrin lenkkejä juoksukunnon ylläpitämiseksi ja ”kehon vanhenemisen ehkäisemiseksi”.
Tuohon viimeksi mainittuun en kyllä jaksa oikein uskoa, väitettiin että taustalla on jotain tutkimusta, mutta ei kuitenkaan tarkempia tietoja. Ilmiselvää taitaa olla että sitä vanhenee, vaikka harrastaa paljon liikuntaa ja että se vanheneminen on aika yksilöllistä, eli useimmissa tapauksissa ”lyhyet, muutaman kilometrin pyrähdykset” tuskin auttavat. Mutta niin, kysymyksessä oli siis juoksu-uskovaisten juoksija -lehti.
Mediassa on näköjään ollut puhetta lääketieteen lisensiaattien jossakin synkimmässä Savossa suosittelemasta ruokavalioista, mikä on kuulemma ’herättänyt keskustelua’. Niin varmaankin oli tarkoitus, tuskin kuitenkaan lääketieteen lisensiaattien kohtalokkaimpia virheitä. Ei ollut suositus tällä kertaa ’virallisen’ suosituksen mukainen. Asian tiimoilta saattaisi itse kullakin olla kerrottavaa? Ja median kommenttiboksit täyttyivät nopeasti. Sekin saattoi olla jutun varsinainen tarkoitus.
Ne, enimmäkseen aika huvittavat kommentithan ovat niitä ”yleisön reaktioita” joita kenties halutaan, tai sitten halutaan vaan naureskella niille, ns. ’kommenteille’. Huomataan että yleisö ei tahdo syödä ’suositusten mukaan’.
Mitä, eikö lääketieteen lisensiaattia uskota?
Seuraavaksi käsittelyyn kannattaisi varmaankin ottaa painoindeksi tai Cooperin testin hyödyllisyys tai… Ai mikä Cooper?
Älkää vaan tätä kommentoiko, tämä on sarkasmia, satiiria tai sinne päin.
Jos olisit sanonut 1.10.1972, olisit ehkä kirjoittanut hyvän jutun. Esimerkiksi tyyliin ”Turun ratikkahölmöily kautta aikojen”. Vaan olisiko tuo ollut juuri se klikkiotsikko vai johdatus katsaukseen joka olisi kenties lähtenyt liikkeelle vuodesta 1890 jolloin Turussa alkoi raitioliikenne, mikä päätettiin kuulemma muun muassa ”autoistumisen” myötä lopettaa vuonna 1966 jolloin lakkautuspäiväksi määrittyi 1.10.1972.
No, lukekaa itse historianne, en minä tänne tämän tarkempia tietoja jaksa kopioida.
Jos katselee sitä historiatonta journalismia Turun raitiotiepäätöksen tiimoilta ihan viime päiviltä, höpinä ilmenee lähinnä jonkinlaisena farssin kaltaisina uutisina päätöksestä rakentaa raitiotielinjat uudelleen. Tuolle autoilupuolue kokoomuksen tiimoille syntyneelle jorinalle sopisi otsikoksi tahi klikkiotsikoksi esimerkiksi ”??? mitä helv 1890?”. Mutta eihän siinä käynyt nyt aivan niinkään.
Myt kyl määki moni siellä Turuus ja näinä aikoina nimenomaan siellä kaupunginvaltuustossa. Pitikö sen nyt sitten saada takaisin kun Tampereellekin rakennettiin vai siksi että stadissa on tavan sporaa ja pikasporaa? Mene, tiedä, täältä Länsi-Siperiasta katsoen tietysti aika yhdentekevää,
Kaiken huippu saattoi olla, että eräs jeesustelija kirjoittaa Hyväuskoisten Sanomissa, että joku kykypuolueen nouseva kyky pelasti valtuustossa Orpon kasvot.
Jeesustelijoita, heitä tosiaan mediafarssiin tarvitaan ja niin sanotut ’keskeiset tiedotusvälineet’ ovatkin heitä pullollaan toinen toistaan luokattomine juttuineen. Luokattomuus, se on sitä ajan hermoa, kuten myös se laiska setäoletettu arvostelemassa ’etätyöläisiä”.
Laiskat aivot antavat laiskan vastauksen, mutta minkäs teet? Se on sitä nykyaikaa ja ajankuvaa. Ettei itse asiassa ole mitään sanottavaa, mutta pitää silti laiskasti jotain lausahtaa, koska siellä täällä on ’aukkoja” jotka journojen pitää täyttää jonkinmoisella jorinalla tuosta ja tästä.
Ja onhan se tietysti hyvä että Orpolla on edelleen, tosin toisen kokkarin pelastamat ”kasvot”, että tietää mitä puoluetta ei pidä äänestää nyt eikä myöhemminkään.
Pitäis tänne jotain pistää, jos sais vaikka muutaman lukijan.
Joku ihmistä viisaampi Hyväuskoisten Sanomissa kertoo ’somen’ vaikuttavan kirjallisuuteen, tarkoittaa siis hän siellä mielipideosastolla sosiaalista mediaa, joka jotenkin on onnistunut lyhentämään kirjojen lukuja. Ehkä tarpeeton yliviivataan, vai miten, en tiedä.
Sillä en varsinaisesti edusta mitään kirjallisuutta, ehkä hämärästi jonkinlaista filosofista asiantuntemusta joissakin kysymyksissä jotka eivät liity millään tavalla noihin äsken mainittuihin kirjallisuusluuloihin ja sosiaaliseen mediaan jotka molemmat ovat ja voivat hyvin, siis luulot ja sosiaalinen media. Niin, pitäisikö sitä sanoa someksi, muistan aikoinaan kun jotkut ilmeisesti jonkinlaiset mediakasvattajat tahi mediaopettajat (heitähän tässä maailmassa riittää) ottivat termin käyttöön.
Luuloja on sen sijaan ollut olemassa kautta aikojen ja ilman niitä moni menestyvä julkaisu olisi kaatunut jo ajat sitten. Luuloja on kiva lukea ja hämmästellä, sanoisin että olen hauskuuttanut itseäni mokomalla aivan kuin vuodesta toiseen, eikä huumori tunnu millään himmentyvän, pikemminkin päinvastoin. Sanoisin että on suhteellisen halpa huvi siinä.
Itse yritän pitää edes kappaleet suht koht lyhyinä, jospa se hepottaisi tällaisten jaaritusten lukemista, en todellakaan osaa sanoa. Jotkut kuuluisat kirjalliset teoksethan ovat vallitsevista normeista poiketen kirjoitettu yhteen pötköön, jopa siis useita satoja sivuja. Olen moisia taiteellisia tuotoksia toki tihrustellut joskus, eli silloin tällöin muun ohella.
Arvaan että aikamme kirjalliset tuotokset, siis ne jotka on aivan kuin virallisesti julkaistu, ovat sitten aikanaan monenmoisten tutkimusten kohteina ja siellä historiassa, jota siis ei vielä ole kirjoitettu, todetaan yhtä sun toista ja kenties myös some, millä ei käsittääkseni ole edes kirjallisuuden tulevassa historiassa mitään merkittävää osaa, tuskin osaa tahi arpaa lainkaan.
Mutta tietysti myös noita somehuudahduksia varmaankin tutkitaan sitten aikanaan oikein toden teolla ja saavutaan sen myötä mitä merkillisimpiin johtopäätöksiin joissa aivan kuin kuvataan ainakin osaa tuosta huudahdusten ja voihkaisujen menneisyydestä. Varmaankin sitten joskus, eli tuolloin ihmetellään, miksi niin media, kuten myös poliittiset ja valtiolliset tahot viestivät keskenään jossain keskinkertaisessa porno- ja viestipalvelussa, mutta jätän johtopäätösten teon sinne jonnekin, heille, jotka hamassa tulevaisuudessa kenties jonkinlaisia johtopäätöksiä tekevät. Oho, tais tulla vähän ylipitkä kappale! Ja virkkeen pituuskin alkaa olla vähän sitä sun tätä. Mutta turha luvata tässä mitään, ojennan toki itseäni, mutta en ole kovin varma aionko lyhentää kappaleen ja kenties myös virkkeen mittaa nykyisistä kauhistuttavista arvoistaan, sillä ehkä vain vähän harjoittelen tässä tulevaa taiteellista, kenties yhteen pötköön kirjoitettua tuotosta varten.
Pappa laukkaa. Lähes kaikki tulee kalliiksi yhteiskunnalle, etenkin ihmiset. Itse asiassa ei ole mahdollisesti edes lainkaan laskettu kuinka kalliiksi ihmisten ylläpitäminen tulee ja ylittääkö mahdollinen summa esimerkiksi valtion budjetin ja jos ylittää niin kuinka paljon ylittää, kysyy Pappa.
Yhteiskunta on sairas, täynnänsä sairaita.
Mahdollisesti on olemassa joitakin terveitä ihmisyksilöitä, mutta kysymys on vain siitä että heitä ei ole tutkittu tarpeeksi, sanoo Pappa ja päästää aatokset villiin laukkaan. Pitäisi käynnistää jonkinlainen Pohjois-Savo projekti, tällä kertaa koko maassa. Liikkeelle voitaisiin lähteä esimerkiksi Savon umpisolmusta, missä Pappa on käynyt pitämässä vastaanottoa ja toteamassa kulmakunnan sairauden asteen. Pahalta näyttää siellä ja myös täällä.
Väitetään että näiden ihmisten joukossa on muutama, lähes alipainoinen ja kenties terve yksilö, mutta kysymys on vain siitä että heitä ei ole vielä kyllin tutkittu. Kun tutkitaan, niin yleensä jotain vikaa löydetään tai jos ei löydetä niin keksitään ja sitten kehitetään siihen keksittyyn vaivaan kallis lääke, sanoo Pappa.
Ja niin, sanotaanhan myös että on olemassa myös muutama mieleltään terve ihminen, mutta odottakaa siihen asti että psykiatrit ovat tutkineet nämä mukamas mieleltään terveet, eiköhän sieltä jotakin traumaperäistä löydy joka ikisestä aiemmin terveeksi väitetystä yksilöstä.
Eduskuntaan Pappa ei halua lähteä vaan haluaa laukata omilla alustoillaan, kertoo edelleen Pappa, jolta kuluu kolme tonnia kuussa pelkkiin juokseviin menoihin, on kolme autoa, asuntoja ja jopa lapsia jotka nekin ovat maallisen mammonan ja hyvän ohella huomattava kuluerä, no, kissa syö aika vähän ja on pysynyt suhteellisen terveenä. ???
Pappa ajelee liisatulla maasturilla ja tarkkailee tilannetta. Lisäksi Pappa laukkaa Tanssii tähtien kanssa kisassa, se tulee Papalle kalliiksi, mutta on Papan mielestä SEN arvoinen kokemus että pois alta risut ja männynkävyt.
Pappa on kertakaikkinen poikkeus kaikesta tavanomaisesta. Instagram seuraajia on palttiarallaa satatuhatta ja lisäksi on SE teevee näkyvyys, eli ruutuaika. Siellä, juuri siellä kaikki näkevät Papan laukkaavan. Selkeästi. Myös ihmiset pitäisi saada laukkaamaan. Katellaan töllöä ja tungetaan rasvaa naamaan, valittelee Pappa.
Monet kuolevat. Vakavoituu Pappa. Itse asiassa kaikki kuolevat lopulta jolloin esimerkiksi LDL kolesteroliarvot laskevat nollille ja verenpaine putoaa kiireisistä arvoistaan huomattavasti, nopeasti ja aivan kuin itsestään, nollaantuu kertakaikkiaan paljastaa Pappa, pysähtyy, mutta lähtee jälleen laukkaan.
Ihmisen on laukattava jotta pysyy hengissä. Selvät se.
Suomen Sikalehden juttu kiinnitti huomioni, sillä se on otsikoitu ”Hän päättää mitä me soitamme.” En ole koskaan Spoti-fy-fanista erityisemmin digannut edes noin niin kuin jonkinlaisena suhteellisen kehnon näköisenä alustana, mutta nyt siis joku Blåfield väittää Sikalehdessä että joku Emma Vikström päättää mitä me soitamme. Merkillistä, ehkä Emma Vikström päättää mitä journo-listi Blåfield soittaa, mutta sitä ei pitäisi noin yleistää. Noin journo-listi musiikkijournalismin listi.
Sikalehden jutun (eläköön lähes äärioikeistolainen näkemys lähes kaikkeen) mukaan Spoti-fy-fan on irtisanonut jonkun suomalaisen ”editorin” ja tilalla on nyt joku Emma Vikström. Spoti-fy-fan on pitkä jokujen ketju. Jotkut päättävät siellä jostain. Sellainen on muusikoiden tulovirrat aikoinaan tuhonnut suoratoistopalvelu. Ehheh-heh-heh-heh!
Ehkä nuo jokuset päättävät mikä räppi leviää seuraavaksi? En tiedä, eikä oikeastaan voisi juuri vähempää kiinnostaa. Että sellainen wrappi.
Kun nyt tuli Sikalehti puheeksi, niin näyttää että tämäkin läpyskä seuraa tarkasta mitä porno- ja viestipalvelu äxässä tapahtuu. Siellä on viime aikoina elämöinyt muun muassa eräs kokoomuksen kansanedustaja. Lehden linja näyttää olevan että mitä tyhmempi jätkä, anteeksi, siis miesoletettu, sitä isompi juttu. Ajatusten Ameeban tekosia seurataan tarkoin. Niin sitä pitää, kuten on sanonta. Hommaa johtaa joku Matti jolla on tapana viikottain päivitellä pääkirjoituksissaan milloin mitäkin. Siis hyvää päiväkahviseuraa päivittäisille päivittelykahveille. Voi mahotonta! Usein konseptiksi sopii se ’vanha totuus’ että jos tädillä olis ’ne’ niin täti olis setä.
Ja niin, AI-van. On siis vihdoin saavuttu tilanteeseen jossa mikään ei ratkaise mitään. Muistan aikoinaan kun eräs opiskelukaveri paheksui jotakin kirjallista teosta josta väitin pitäväni. No, nyt en enää muista mikä se oli, mutta hän sanoi, ettei pidä siitä, koska siinä väitetään että mikään ei ole mitään. Kysymys taisi olla jonkinlaisesta nihilismistä.
Nykyäänhän nihilismi mielletään ihan joksikin muuksi kuin nihilismiksi. Olen ollut huomaavinani. Tuo vieraskielinen termi, kuin eräänlainen paradoksi. Mutta voihan toisaalta olla kysymys eräänlaisesta Nietzschelaisesta ”arvojen uudelleen arvioimisesta”. Siis ihan kaikkien niin sanottujen arvojen.
Tulin muistelleeksi erästä eilistä päivää. Mikään ei tosiaan ole mitään. Palasin vesiltä mantereelle ja ”keskeiset tiedotusvälineet tarjoilevat” Orpon jorinaa ynnä muuta irrelevanttia. Noin! Nythän tämä on tässä kotoisessa yhteiskunnallisessa elämässä nähtävissä aivan kuin käytännössä että mikään ei ratkaise mitään, eikä mikään ole mitään.
Toisaalta ’omnia mutantur, nihil interit’ jonka kirjoitti aikoinaan ehkä eräs Ovidius. Itse asiassa en osaa sanoa, mutta on tietysti hienoa että jopa kehno päivittäinen journalismi on todennut nyttemmin ettei mikään ratkaise yhtään mitään. Tavallaan jo vaalienalushorinaa, mutta vähän aikaisessa.
[Niin, ehkä Ovidius: ”(ehkä)kaikki muuttuu, mikään ei (ehkä) häviä. piste. (ehkäpä?)”.]
Hyväuskoisten Sanomien kuten myös yle-uutisten vaalinaluspulma, vai sittenkin vaalinaluspulina on suunnilleen sama, eli etsitään jonkinlaista valtion pseudotalouspulmiin sopivaa yleisavainta tahi viisastenkiveä, jota ei ole. Kukkeaa talousnakkijournalismia siis.
Toisaalta, niin no, onhan esimerkiksi säätä uutisoitu ja ennustettu paitsi kahvinporoista, myös sammakoista, taivaan merkeistä, erään omakotitalon päädyn verhomuurauksesta ynnä muista ”luotettavista” havainnoista. Eli tulee varmaan ’kiva kesäsää’ ja mahtava ”velkajarrutus”.
Kirjoitin joskus ”ongelma ei ratkea, vain hiussuoni päästäsi katkeaa”.
Ikäväähän se on kun lakkautetaan. Se on yhtä persu-unelmaa se elämä ja sitä toteuttamaan on näköjään täällä Länsi-Siperiassa valittu jokin hämärä aluevaltuusto. Kiva nimi se KymSote. Asioista päätetään ensi kuussa, mutta Yle on näköjään ”käytännössä” jo lakkauttanut neljä arvauskeskusta.
Aluevaltuustolla riittää luottoa siihen, että valtion maksaa myös hamassa tulevaisuudessa sairaiden kuljettamisen, kulussa on kaikenlaista kelataksia ja paaritaksia joilla vaivaiset saadaan valtion kustannuksella kärrättyä hoitoon.
Tosin Lakukaupungin arvauskeskusten sulkeminen on niin sanotusta ajoitettu ja tapahtuu Ylen lakkautusaikataulun mukaan pohjoisessa Sellupoliksessa vuoteen 2030 mennessä. On niin kiva saksia ja lakkauttaa, mutta homma alkaa maakunnan eteläpäästä, ymmärtäähän sen.
Onneksi mielenterveyspalvelut ovat hyvässä kunnossa. Niin olen jostain lukenut. Niitä tarvitaan sitten kun ”säästöt” on tehty ja potilaiden eestaas kärrääminen siirtyy hyvinvointialueiden maksettavaksi. Sitten ”päätöksentekijät” ohjataan hyvää hoitoon.
Mukavaa seurata tätä myönteistä kehitystä. Tuolla matkan päässä maakunnan peräsuolen, eli kymiläisten laskuojan tietämillä, siellä on kaikenlaista teollisuutta ja lisäksi niin sanottua hajakuormitusta. Itäinen Suomenlahti kaipaa lisää sinistymisenestoainetta ynnä muuta kuraa. Stora-Enso ja Uupeeämmä, eli Kymi-Kymmene, tiedättehän. Jään miettimään mihin yhtyneet paperitehtaat ovat yhtyneet.
Jotenkin on ollut sinänsä mukavaa huomata, että jopa ympäristöjärjestöt ovat viime vuosina huomanneet että vesi valuu alaspäin. Yritin muutamia vuosia sitten selittää asiaa Greenpeacen feissarille Kotkassa, mutta hän ei selvästikään vielä silloin ymmärtänyt mistä on kysymys. Vesi valuu alaspäin, onpa hassua niin väittää ja puhua asiasta ihan vakavalla naamalla. Nyttemin ovat yrittäneet tarttua jopa ämteekoolaiseen paskaan ynnä muuhun y-lantaan, tosin laihoin tuloksin.
Hyvä vauhti on päällä. Päästöt lisääntyvät ja esimerkiksi Kotkasta pääsee luultavasti sujuvammin Lakukaupunkiin sitten kun valtatie viidentoista ohituskaistat saadaan valmiiksi. Tuo persuvetoinen hanke on parhaillaan toteutumassa. Pitää päästä päästämään ja ohittamaan. Siksi rakennetaan mersuille ja persuille ohituskaistoja. Luultavasti myös pensan hinta laskee sitten joskus kuten persut ovat luvanneet, jotta heillä on varaa ajella siellä ohituskaistatiellä edestakaisin.
Maailma näytti myös tänään hauskalta, varsinkin kun sitä katseli kajakista. En ole mikään bongari, mutta hanhet muuttavat parhaillaan ja ihan tuossa lähellä, merenlahdella niitä oli ehkä viitisensataa huilaamassa ja kalkattamassa. Oli myös harmaahaikaroita, joutsenia, pienempiä vesilintuja kuten silkkiuikkuja, meriharakoita, merimetsoja ja runsaasti lokkeja.
Luonto on ihmeellinen, niin ihmeellinen että teemme kaikkemme tuhotaksemme sen, mutta emme siihen kuitenkaan pysty, tuhoamme vain oman ympäristömme itsellemme elinkelvottomaksi. Niin luonto, se sopeutuu. Emme itse asiassa edes tiedä mikä se (luonto) on.
Hemmetin hienoa on että täällä voi ”paeta arjen kiirettä omaan luontomajaan”. Tietäis vaan missä sellainen luontomaja on ja mikä se on? Tää on kyllä todella huvittavaa, toimitetaan valmiina tontillesi, siis se luontomaja. Kai sulla on tontti jossain? Kolmion muotoinen hökötys käy mainoksen mukaan myös etätyöpisteeksi.
En jaksanut tutkia paljonko omituinen, lähinnä kai puusta kyhätty rakennelma maksaa. Jäi arvoitukseksi, tosin ei mulla ois rahaakaan.
Kun tuolla merenlahdilla meloo, huomaa kyllä että rannat ovat ”luontomajoja” pullollaan. Tähän aikaan vuodesta aika harvoissa on ketään paikalla, odotellaan mahdollisesti lämmintä.
Kuntoseuranta meni taas osin ihan päin persiaa, kun ”luontokellon sykkeenmittausosio” ryhtyi päivittämään itseään kun olin siirtämässä paattia.
Sitten päivitys jähmetti kännykän ja niin edelleen, kuulostaako tutulta? Joskus sitä ehkä vähän aikaa luulee tai toivoo että tommoset aika yksinkertaiset jutut toimisi moitteettomasti, mutta paskan marjat.
Ei ne. Toimi. Mutta minun ei pitäisi muuta edes olettaa. Lakukaupunki Kouvola aikoo näköjään sulkea kaupunginosa Kuusankosken terveyskeskuksen. Ilmeisesti siellä pohjoisessa ovat poliittiset voimasuhteet jotenkin muuttuneet. Aiemmin moinen ei olis käynyt demareille, ei millään, mutta kun niitä paperikonehenkilöitä on siellä entistä vähemmän ja varmaan persuja entistä enemmän. Kiva, kiva!
Aikoinaan kun tuo kulmakunta kuului duunialueeseeni, siellä oli sellainen henki että lähes kaikki maan julkkikset ovat kotoisin Kuusankoskelta. Se oli jotenkin huvittavaa, näyttelijät, muusikot sun muut kaikki tuon sellunkeittokylän kasvatteja. Lisäksi siellä asui demari joka kuului Ylen sosialidemokraatteihin ja pystyi siis lähes mihin tahansa poliittisen suojansa turvin.
Yritän säästää itseäni, enkä mainitse hänestä enää tämän jälkeen mitään, vaikka kerrottavaa olisi kyllä yllin kyllin.
Näitähän on eläviä ja kuolleita esimerkkejä. Lähinnä yritän kai kiertoilmaista että älkäämme toivoko liikoja vaikka seuraavan hallituksen muodostaja olisi demari. Tarkkailujaksoni on suhteellisen pitkä ja johtopäätös kertoo lähinnä, että älä koskaan luota demariin, vaikka he väittävät kaikki olevansa vasemmistolaisia, mutta niin ei itse asiassa ole. No niin.
Olin tv-vastaanottimen läheisyydessä kun se persufasisti (onko hän jo tappanut tehtaankadun homon?) johti puhetta eduskunnassa ja siellä käytiin jonkinlaista keskustelua maan talousasioista. Ikävää kuultavaa. Sitä tietysti toivoisi että nämä nykyiset hallitsijat päätyisivät psykiatriseen hoitoon, mutta varma ei voi olla niistä seuraavistakaan, eli kuka vinksahtaa ja kuinka voimakkaasti jos sattuu pääsemään valtaan.
Meillähän on ollut esimerkiksi näitä putkitehtaita, kuten kuvaputkitehdas ja Kuusankosken putkipinnoitetehdas ja sitten ne putkihankkeet meren ali Venäjältä läntiseen Eurooppaan. Kaikki varmaan ’hyviä hankkeita’ siitä kuvaputkitehtaasta lähtien. Millaisen putkihärvelin seuraava valtaan nouseva demari päättää rakentaa?
Mytologinen taruolento 